Hyvää Joulua!

Terveiset Perusta Cuscosta! Tässä onkin jo hetki vierähtänyt sitten viime kirjoittelujen. Tosin tähän on erittäin hyvä syy, koska Henna on vihdoin saapunut samalle mantereelle ja ollaankin jo keretty siirtymään Santiagon kautta Peruun. Myöskin olen päässyt nauttimaan tänne saapuneista irtokarkeista ja voi niitä onnen hetkiä! On ihan hassua, kun tuntuu siltä, kun eläisi täällä jotain ihan eri elämää ja yhtäkkiä, joku sieltä toisesta elämästä onkin täällä :D Mutta ihan mahtavaa, että on joku joka näkee millaista täällä oikeasti on. Myöskin vuoristotautiakaan ei saatu vaikka ihan merenpinnan korkeudelta tänne 3400m hilpaistiinkin. Tosin enimmäisinä päivinä meinasi vähän päänsärky vaivata, mutta onneksi siitäkin selvittiin Coca-teen avulla.

m mmm... Essin onnenpäivä! Makuunin irttarit <3

Torstaina lähdettiin siis vaeltamaan Inca trail, eli 4 päivää ja 3 yötä ja 45km vaeltamista, joka päättyi Machu Picchulle. Ajattelin kirjoitella paremman sepustuksen meidän reissusta, kun pääsen oman koneen ääreen Santiagoon ja saan kuvat kameralta koneelle, sillä niitä riittää! Reissu oli ihan mieletön ja mahtavia maisemia aina vuoristosta viidakkoon. Tuo 45km neljään päivään kuulostaa helpolta, mutta siihen kun lisätään 8km kiipeäminen ylös 4200metriin, jossa ihminen saa keuhkoihinsa vain 45% siitä hapen määrästä, kuin merenpinnan tasolla ja n.13kg rinkka, niin voin kertoa, että tuona matkana päässäni soinut Tommi Läntisen Via dolorosa-kärsimysten tie ei ollut lainkaan väärässä! Myös toinen Tanskalaisista tytöistä sai ottaa pikku lisähapet matkan varrella ja kertoi harkinneensa polulta alas hyppäämistä, koska se olisi kuulemma ollut huomattavasti helpompi vaihtoehto :D Sitä ei oikeasti usko kuinka typerältä tuntuu, kun joka 20m jälkeen pitää pysähtyä huohottamaan, koska yksinkertaisesti ei jaksa kävellä enempää! Mutta siitä selvittiin ja eilen aamuna, kun saavuttiin Machu Picchulle niin olo oli kieltämättä aika epätodellinen. Onhan se sellainen paikka, että sitä ei voi millään sanoin kuvailla ja kuvissakaan se ei pääse oikeuksiinsa. Miten ihmeessä ne on joskus saanut sen sinne rakennettua! Ja ne maisemat siinä ympärillä on sen verran henkeä salpaavat, että kyllä siinä hetki jos toinenkin piti itseään nipistellä, että tässä se nyt oikeasti on! Mutta siis tarkempaa matka stooria tulossa myöhemmin kera kuvien! Tässä kuitenkin pientä esimakua puhelimen kätköistä.

Lauantaina myöskin tuli mittariin täydet 6kk reissussa. Ihan uskomatonta kuinka tää aika vain liitää eteenpäin! Nyt siis puolivälin lippu on ohitettu ja aikaa alkaa olemaan vähemmän edessäpäin, kuin takana. Onneksi on vielä paljon aikaa nauttia tästä vapaudesta ja kaikista uusista kokemuksista, mitä se tuokaan tullessaan. Toivottavasti on vielä edessä vähintäänkin yhtä huikeat puoli vuotta mitä on takanapäinkin!

Mutta nyt minä painelen nukkumaan, koska tämä tabletilla kirjoittelu ei ole helpointa puuhaa ja myöskin huomenna pitää olla skarpissa kunnossa sillä meidän Joulu on tällä kertaa hieman erilainen ja tiedossa on koskenlaskua! myöskin sen jälkeen päästään saunaan, josta en voisi olla paljon onnellisempi!

Feliz Navidad! Toivottavat Henna ja Essi

Patagonia: Punta Arenas, Puerto Natales ja Calafate

Nyt siis Calafatesta puhuttaessa ei puhutakkaan minun lemppari viinistäni vaan pienestä kylästä Argentiinan puolella lähellä Perito Moreno jätikköä! Ja ainakin Hennalle tiedoksi, joka myöskin kyseistä punkkua on joskus kurkkuunsa kulauttanut, että Calafate on siis oikeasti marja! Sellainen pieni pensas, jossa kasvaa pieniä sinisiä mustikalta näyttäviä marjoja. Ne kuulemma maistuukin hieman mustikalle, tosin kai hieman laimeammalle vissiin vähän variksenmarjan tapainen. Itsehän tätä marjaa en ole pässyt maistamaan ja ostin kyllä purnukan kyseistä hilloa, mutta se on ainakin vielä toistaiseksi korkkaamatta.

Lauantai iltana saavuttiin Torres del Painesta takaisin Puerto Natalekseen. Alunperin oltiin ajateltu, että jatketaan matkaa Calafateen heti seuraavana päivänä, mutta... oltiin yksinkertaisesti niin väsyneitä, että kun bussi kello 22 saapui bussiasemalle niin todettiin, että ei kyllä jakseta seuraavana aamuna heti nousta virkkuina kello 5 valmiina uuteen reissuun. Siis päädyimme viettämään yhden lepopäivän Puerto Nataleksessa. Kaupunki/kylä oli kyllä sen verran nätti, että päivän aikana käveltiin pariin otteeseen ympäri kaupunkia useampi tunti kera kameroiden. Myöskin joulukuun 1. päivän kunniaksi piti myös nautiskella jätelöt pihalla (ei ihan se perinteisin joulun aloitus)!

1.joulukuuta

Maanantaina aamuna lähdettiin sitten matkaan minibussilla kohti Argentiinaa. Matka oli melkoinen (n.5tuntia) ja suurimman osan ajasta maisema oli pienen pieniä puskia, ruohoa, ei taloja, ei puita, ei eläimiä, ei oikeastaan yhtään mitään! Mutta siis kaunista joka tapauksessa! Rajalla kaikki sujui huomattavasti helpommin ja nopeammin kuin edellisellä kerralla (tosin tällä ylityspaikalla taitaa olla muutama hassu bussi ja auto päivässä :D). Puolen päivän aikaan saavuttiin Calafateen, joka oli melko pieni kaupunki ja siitä kyllä huomasi, että ei siellä taida turistien lisäksi ihan kauheasti paikallista väestöä asustella. Calafatessa pysähdyttiin vain n.45 minuutiksi lähinnä ostamaan ruokaa ja jäi siinä hieman aikaa pööpöillä myös pääkadullakin. Tämän jälkeen ajeltiin Perito Morenolle. Vaikka me jo jäätikkö nähtiin Torres del Painessa niin kaikki sanoivat, että menkää katsomaan tätä. Tosin se Torres del Painen jäätikkö nähtiin vain kaukaa. 

Perito Morenolle saapuessa se kurkkiminen auton ikkunasta kuulosti tältä: WOO! Wautsi! Kato! Miten se voi olla noin iso ja valkoinen! Kato se hohtaa! Eli kyseinen jäätikkö on maailman kolmanneksi suurin makean veden varasto ja yksi harvoista jäätiköistä, joka ei olekkaan sulamassa vedeksi vaan tämä jäätikkö kasvaa vain koko ajan suuremmaksi! Kysyttiin myös oppaalta, että kuinka vanhaa se jää voi olla ja en sitten tiedä puhuiko potaskaa vai tiesikö oikeasti, mutta meinasi, että se on jopa 400 vuotta vanhaa! Ensimmäinen näköalapaikka oli 7 km päässä jäätiköstä ja jo siinä se näytti aivan valtavalta. Jatkoimme matkaa lähemmäksi, jossa me sitten hypättiin sellaiseen pieneen veneeseen, joka kuljetti meidät lähemmäksi jäätikköä. Olihan se melkoinen näky! Ei sitä oikein sanoin pysty kuvailemaan, kun sellainen valtavan kokoinen jäämöykky kohoaa siinä silmien edessä, joka hohkaa sinistä! Välillä siellä vedessä killui jääpalasia, jotka näytti ihan niiltä sinisiltä Mynthon pastilleilta! Se väri on ihan mieletön! Hetken aikaa kelluttiin siinä jäätikön edessä, jonka jälkeen palattiin takaisin rannalle ja siirryttiin ihailemaan sitä hieman toisesta suunnasta. Ei nähty kauhean isojen palojen irtoavan, mutta silti ne pienetkin palaset pitivät aivan valtavan jyrinän ennen kuin irtosivat ja molskahtivat veteen. Jäätikkö kohoaa siis parhaimmillaan vedenpinnasta yli 70metrin seinämänä ylös! Ja kun katsoo eteenpäin niin näkee vain jäätä! Tällä paikalla voi kuulemma parhaimmillaan nähdä 14km päähän! Ei siinä pystynyt oikein muuta tekemään, kuin huokailemaan jälleen kerran sanattomana, että on se luonto vain ihmeellinen! En oisi ikinä etukäteen uskonu, että jäätikön näkeminen voi olla jotenkin erityisen hienoa tai ihmeellistä, mutta täytyy kyllä myöntää, että aika hiljaiseksi tuo näky kyllä veti! Ja jälleen kerran yksi mielettömimmistä paikoista missä olen käynyt!

Perito Moreno 7km päästä!

Siellä ne jätti Mynthonitmenee

Jälleen 2 apinaa. Näiden kuvien ottaminen herätti hilpeyttä kanssamatkustajissa sen verran, että tässä kohtaa välkkyi parin ihan tuntemattomankin kamera

Tästä näkee parhaimmillaan 14km päähän

Tästä saa edes vähän kuvaa siittä kuinka valtava se oikeasti on!

(Näitä kuvia lisäillessä tuntuu, että eihän tää näytä yhtään miltään! Mutta tuosta yhdestä kuvasta nyt vähän näkee sitä, että se on oikeasti aivan valtava! Niin ja nykysin sitä ei enää pääse edes alle 300m lähemmäksi, koska siellä on kuollut 30 turistia ennen kuin ne rajoitti noiden kävelyreittien avulla liian lähelle pääsemisen)

Takaisin Chilen puolelle huristeltiin vauhdikkaasti ja koko reissuun kului aikaa n. 16 tunti. Oisi tuolla reissulla voinut vähän pidempäänkin viihtyä, mutta aikataulu syistä meidän oli tyydyttävä vain päivä retkeen. Tutustuttiin taas ihan mielettömän mielenkiintoisiin ja erikoisiin ihmisiin Kolumbiasta, Filippiineiltä, Saksasta ja Etelä-Afrikasta. Nyt on siis meille mahollisesti henk. koht. Bogota opas tiedossa ja monen monta hyvä reissu vinkkiä muistissa. Myöskin Frankfurtiin olemme kuulemma oikein tervetulleita. Kun istuu 12 tuntia autossa vieraiden ihmisten kanssa niin päsee kyllä käymään aikasmoisen mielenkiintoisia keskusteluja!

Tiistai aamuna hypättiin jälleen bussiin ja jatkettiin matkaamme kohti Punta Arenasia.Mutta kuinkas ollakkaan kehenkäs muuhunkaan me siellä törmättiin, kuin siihen Ranskalaiseen suomessa käyneeseen mieheen! Jälleen siis päästiin jutustelemaan muutamat jutut sen kanssa. Matkahan ei tietenkään sujunut täysin ongelmitta, kun meidän bussi hajosi, koska siihen oli tankattu likaista bensaa ja moottori oli mennyt tukkoon (tai ainakin tämä oli selitys meille matkustajille). Siellä me sitten odoteltiin keskelle ei yhtään mitään, että Puerto Nataleksesta saapuu auto imemään ne bensat pois ja laittamaan uutta tilalle. Perille Punta Arenasiin saavuttiin siis n.1,5 tuntia myöhässä. Punta Arenas ei kieltämättä ollut mitenkään kovin erityinen kaupunki, mutta se yllätti kyllä koollaan! Päivää kulutettiin tuhlaamalla matkarahat tax free alueella. Olin vain ajatellut kävästä siellä ajatuksella "ei se varmaan mikään kauheen halpa paikkaa oo, käydään nyt kattomassa". Sieltä sitten kuitenkin tarttu matkaan vähän isompi ei niin etukäteen harkittu ostos, koska siellä OIKEASTI oli PALJON halvempaa. Eli jos joku jokus suuntaa Punta Arenakseen tai Iquiqueen niin käykäähän kurkkaamassa!

Keskiviikkona käytiin aamulla vielä vähän katselemassa maisemia meidän hostellin läheiseltä näköala paikalalta, josta löyty sitten mulle jotakin hyvin kotoisaa... aamupäivästä suunnattiin vähän haikein mielin takaisin lentokentälle, koska nähtävää jäi vielä niin paljon! Tosin ainoa mistä oltiin hyvinkin onnellisia oli se, että päästiin kotiin vaihtamaan vaatteet! Voin kertoa, että kun kuljettiin 8 päivää minimi varutuksella(ja nyt siis meillä ei todellakaan ollut mitään ylimääräistä) niin loppu ajasta se paita ei ollut enää se mailman raikkaimman tuoksuinen ja oli ihan kiva vaihtaa ne vaelluskengät johkin vähän tyylikkäämpään ja kevyempään popoon. Iltapäivästä päästiin sitten ilmaan yli tunnin aikataulusta myöhässä. Mun lentopelko on aikalailla lievetynyt ja jopa suorastaan melkein hävinnyt tän reissun aikana, MUTTA nyt se on täällä taas! Voin kertoa, että en oo ikinä pelännyt koneessa niin paljoa, kuin Punta Arenasista ilmaan noustessa. Valehtelematta piti kyllä välistä pidätellä aika tiukasti itkua. Tuuli puhalsi myrsky lukemissa ja siihen lisättiin ne ilmakuopat niin tuntui, että se lentokone tulee sieltä alas ihan just. Se tärisi ja heittelehti siihen malliin, että olin jo vannomassa, että jos täältä alas selviän hengissä niin en enää jalallanikaan astu lentokoneeseen. Heidikin kyllä paljasti vasta Santiagoon laskeutumisen älkeen, että sitäkin tais vähän pelottaa . Eli jes! nyt on hyvä alotaa tää kesäloma reissaus (johon kuuluu siis kaiken kaikkiaan 8 eri lentoa!!!) taas ihan jäätävällä lentopelolla. Eli Henna onnea vaan sulle, kun pääset taas ens sunnuntaina mun kaa siihen peltipurkkiin! kandee varmaan kattella sitä istumapaikkaa ihan toiselta puolelta konetta, jos et halua hävetä silmiä päästäs! Oli muuten aika karu näky, kun lähestyttiin Santiagoa ja sitä kaupunkia ei ees nähnyt ilmasta käsin, kun se kauhee saastepilvi esti näkyvyyden! Siinä ilmassa näki ihan selvän rajan, että missä se puhtaamman ilman ja sen saastepilven raja menee!

Koti 15 207 km

Tänään kävin vähän huonolla menestyksellä katselemassa itselleni bikinejä tulevaa Brassi visiittiä silmällä pitäen. Mutta hei oikeesti! nää bikinit täällä on sitä luokkaa, että ois melkein ihan sama vedellä siellä rannalla suoraan ihan nakkena! Mitä sitä suotta kangasta tuhlaamaan! Kiersin oikeasti varmaan 30 eri kauppaa ja ainoa mistä löysin edes vähänkään säädyllisemmän kokoisia ukkareita (niin siis kyllä täällä sitten löytyy niitä +60 ukkareita joissa on vähän isompi alaosa, mutta niissä tuppaa sitten noi yläosat oleen sitä koko luokkaa DD eli mun pitäis varmaan kävästä eka jonkun plastiikkakiurgin kautta hakemassa vähän lisä täytettä) oli jälleen kerra H&M. Eihän siinä, jos haluaa vedellä tuolla rannalla berberi paljaana niin mikäs siinä, mutta meikäläisen takalisto ei kyllä oo ihan sinä kunnossa, että sitä viitsisi ihan niin kauheasti esitellä. Jouduin siis lähtemään tyhjin käsin kotiin. Onneksi mulla nyt on sentään yhdet biksut mukana suomesta niin ei aivan epätoivoon taritse vaipua.

Nyt sitten keskiviikosta saakka oon vain nautiskellut elämästä ja lämmöstä täällä Santiagossa ja tietty yrittänyt hoitaa kaikkia asioita ennen Hennan tuloa. Nyt alkaa jo oleen tosi haikeat fiilikset, koska melkein joka kerta, kun näkee jonkun kaverin niin tietää, että niitä ei enää näe täällä Santiagossa tai muutenkaan ihan hetkeen. Onneksi täällä nyt on kuitenkin muutama Chileläinen pitämässä mulle seuraa vielä ensi lukukaudenkin. Tässä alkaa olemaan jo matka fiilikset aika korkealla, kun Henna (+irtokarki <3) saapuvat sunnuntai iltana ja maanantaina aamulla lentokone suuntaakin jo kohti Perua! Jee! Eli 16. päivä saavutaan Cuzcoon ja 19. päivä lähdetään vaeltelemaan kohti Machu Picchua, 22. päivä palataan takaisin Cuzcoon, jossa ois tarkoitus vietellä joulua suomalais-tanskailaisella kokoonpanolla. 25. päivä lähdetään sitten takaisin kohti Santiagoa. En millään malta odottaa, että Henna tulee, koska on tosi mukavaa päästä jakamaan tää kokemus jonkun kanssa. Tai siis mukava, kun on sitten oikeasti edes joku, joka on käynyt täällä ja nähnyt oikeasti millaista elämä täällä on!

 

Tässä muuten vielä kuva minkä unohdin laittaa viimekertaiseen tekstiin. Tytöt retkellä: gourmee noodeli-soijarouhe illallinen tarjoiltuna kattilasta kera punaviinin, joka oli tarjoiltu puolen litran Coca Cola pullosta :D

Nom nom!

Patagonia, Torres del Paine

Saavuttiin eilen 8 päivän reissulta Patagoniasta tai pääasiassa kohteena oli Torres del Paine ja se oli suorastaan rakkautta ensi silmäyksellä (lukuunottamatta lentokentällä iskenyttä epätoivoa, kun tuuli puhaltaa myrsky lukemissa, taivaalta sataa räntää vaakatasossa ja tiedossa on telttailua)! Heti Puerto Natalesiin saavuttua aloin kiroamaan itseäni, että miksi me ei olla täällä pidempään! Koko reissun ajan päädyin vaan huokailemaan, että kyllä täällä maailmassa on vaan hienoja paikkoja. Siellä oli, joka paikassa aivan mielettömiä maisemia ja aivan ihanan rauhallista, unohtamatta sitä raikasta ilmaa. Tuntui suorastaan, että oisi syntynyt uudelleen, kun keuhkoihin virtasi puhdas ilma! Meidän alkuperäinen suunnitelma oli vaeltaa Torres del Painen perinteinen W-reitti, mutta Heidin selkä ongelmien vuoksi se lyhenikin 3 päivään. Tosin pystyttiin tekemään vaellus niin, että kerettiin nähdä kaikki suurimmat nähtävyydet! Näin ollen meidän ei tarvinnut kantaa kaikia tavaroita juuri ollenkaan, vaan selvittiin kaikki vaellukset päivärinkalla (toki voin kyllä kertoa, että ihan sen pelkän repunkin kanssa jotkut pätkät oli aikas rankkoja!) Sanotaan myös, että Torres del Painessa voi kokea 4 vuoden aikaa yhden päivän aikana ja tämä väite tuli kyllä todistettua täysin paikkansa pitäväksi!

Aloitettiin meidän reissu tiistai yönä 27.11 tälläkin kertaa tytöt ajatteli olla lentokentällä ennemmin liian aikaisin, kuin liian myöhään ja tämän vuoksi lentokentällä istuttiinkin sitten tunti, jos toinenkin... onneksi tytöt oli varustauuneet hyvin eväin. Aamulla laskeuduttiin Punta Arenakseen, jossa meitä odotti siis myrskytuuli ja räntäsade. Tässä kohtaa meinasi tulla itku, kun ulkona meinasi paleltua jo muutamassa minuutissa. Onneksi bussi nouti meidät kentältä ja jatkoimme matkaa suoraan Puerto Natalesiin, joka on n. 3 tunnin ajomatkan päässä Punta Arenasista pohjoiseen. Kaupunki oli aivan mielettömän suloinen pikkuisineen kirjavineen taloineen. Päivän ohjelmassa oli reittisuunnitelmien tekeminen ja viimeisten ruokien osto ja retki kamppeiden vuokraus, jotta seuraavana aamuna päästäisiin heti matkaan.

Pikkuisen paremmat retki eväät. Mansikka addiktion lisäksi oon hyvää vauhtia kehittämässä itselleni myös kirsikka addiktiota! Slurps!

Aika masentavat oli näkymät Punta Arenasin kentällä!

Torstai aamu alkoi aikaisin ja ikkunasta kurkkausta odotettiin jännityksellä. Sieltä kuitenkin ilmestyi kohtuullisen pilvetön taivas ja lähdimme hyvin mielin matkaan. Matka Torres del Painen kansallispuistoon oli n. 3 tunnin ajomatka. Heti ensimmäisellä pysähdyksellä saatiin tuntea tuulen voima, kun tuuli riuhtaisi Heidin kaulahuivin kaulasta ja lennätti tiehensä! Onneksi muutaman ystävällisen miehen avustuksella huivi löytyi talon katolta. Ensimmäiselle majoitus paikalle Campamento Las Torresiin päästyämme teltta pystyyn (joka siis piti kiinittää sekä kiiloin,että kivin, jotta meillä olisi vielä illallakin teltta vaellukselta saapuessamme) ja reppu päivän vaellusta varten valmiiksi ja ei kun matkaan. Ensimmäisen päivän retki kohteena oli mirador Las Torres, jossa siaitsee kolme kivi paasia (torre=torni). Tämä on ehkä yksi tunnetuimpia näkymiä Torres del Painessa. Viimeinen nousu Miradorille oli kyllä melkoista myrkkyä pakaroille ja pohkeille, mutta ylös päästyä rankka työ palkittiin! Sen verran upeat maisemat meitä odotti! Pästiin myös todistamaan sitä miten pilvet syntyy! Tästä olin kyllä melkoisen liekeissä! Kivi "töräleiden" takana oli sinistä taivasta ja sieltä sitä tuprusi taivaalle ihan tyhjästä valkoista pilven hattaraa. Tämän sain myös tallennettua kameralle, mutta ihan suoraan sanottua oon niin käsi näiden teknisten vehkeiden kanssa, etten saa sitä tuolta kameralta tänne koneelle :( Ensimmäisen päivän aikana sai siis heti kokea kaikki säätilat lumisadetta lukuunottamatta!

Valmistautuminen päivän koitokseen,milläs muulakaan kuin ruisleivällä!

Las Torres

2 apinaa

Näitä pensaita oli ihan joka paikassa ja paljon!

Seuraava aamu valkeni jälleen aurinkoisissa merkeissä. Laitoimme heti kimpsut ja kampsut kasaan ja hypättiin bussiin,joka kuljetti meidät lautalle, jolla pääsimme seuraavalle telttapaikalle campamento Pehoen. Matka lautalla oli TUULINEN ja aivan järjettömän kaunis! Turkoosia vettä ja toinen Torres del Painen tunnetuimmista näkymistäeli ns. Cuernokset (=sarvet). Meidän telttailu paikkamme oli jälleen todella kauniissa maisemissa ja tuulta riitti jälleen enemmän kuin tarpeeksi. Telttaa pystyttäessä laitoimme monta valtavan kokoista kiveä teltan lattialle ja silti se meinasi lähteä tuulen mukaan! Myöskin hoksasimme, että edellisenä yönä oltiin nukuttu väärin pystytetyssä teltassa, hups (pistetään blondiuden piikkiin..)!

Cuernokset

Päivän vaellus oli lago Greylle katsomaan jäätikköä. Se on jännä kuinka se voi oikeasti hohkata sitä valoa ja valkoista niin paljon! Matkalla pysähdyttiin kysymään eräältä vanhemmalta Ranskalaiselta mieheltä, että kuinka pitkä matka näköalapaikalle on ja se tietysti kysyi mistä ollaan ja kun kerrottiin, että Suomesta niin se sanoi, että on tehnyt elämänsä ensimmäisen ulkomaanmatkan yksin Suomeen 16 vuotiaana (nyt mies oli ehkä n.65). Se myös kertoi asuneensa silloin 1kk Saarijärvellä, josta Heidi on kotoisin :D Maailma on aika pieni! Siinä hetken turistuamme mies sanoi tulevansa moikkaamaan meitä illalla leirintäalueen keittiölle, kun itse asui viereisessä hostellissa. Illalla se sitten tuli käymään ja kertoi purjehtineensa 1,5kk etelämantereen läheisyydessä ja sieltä ne oli purjehtinut Chileen Ushuaihin. Myöskin se kertoi Suomen reissustaan, kuinka oli tullut Suomeen ja sanonut vain jollekkin Suomalaiselle pojalle Saarijärvellä, että tarvisi yöpaikka ja se pojan perhe oli sitten majoittanut tän Ranskalais miehen kuukaudeksi kotiinsa! Kaikenlaisiin ihmisiin sitä törmää. Vähän ollut ikävä hostellielämää, kun siellä aina tapaa niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Tutustuttiin myös telttaa pystyttäessä Suomalaiseen tyttöön, joka oli ollut myös Santiagossa vaihdossa puoli vuotta!

Glasier Grey

Lauantai aamu alkoi jälleen aurinkoisissa ja ylläri ylläri tuulisissa merkeissä. Matkaan piti lähteä jo 7:00 jotta kerittäisiin yli 30 km kävelyltä takaisin enne viimeisen lautan lähtöä. Suuntanamme oli Frech Valley ja mielestäni reitti oli todella kaunis ja maisemat vaihteli todella paljon. Välillä oli aivan vihreää pensaikkoa, väilillä pelkkää kivikkoa ja jossain kohtaa todella karua. Päivä oli ihan mielettömän rankka ja takaisin perille päästyä jomotus jaloissa ja polvissa melkoinen, mutta oli se sen arvoista! Tuuli oli koko päivän aivan järkyttvä ja vähän väljä tuulisimmilla paikoilla sai ottaa pieniä korjaus askeleita, että pysyi pystyssä. Kyykyssä kuvia ottaessa pyllähdin tuulen voimasta kumoon. Myöskin erään järven kohdalla nähtiin aika mielenkiintoinen juttu. Nimittäin tuuli oli niin voimakas, että se rikkoi veden pinnan ja nosti sen veden vesipisara seinänä ilmaan! Yhden kerran saatiin tää suihku myös päällemme vaikka oltiin aika kaukana ja paljon korkeammalla, kuin veden pinta!

 

Vesi seinä lähenee!

Iltapäivällä saavuimme takaisin leiriin ja pakkasimme teltan ja tavarat ja suuntasimme takaisin lautalle.  Lauttaa dotellessa törmättiin taas uuteen Suomalaiseen tyttöön, joka oli yksin reissaamassa Patagoniassa 7 viikkoa. Samalla lautalla oli siis 4 Suomalaista! Tuntuu, että täällähän törmää koko ajan Suomalaisiin :D Bussiin päästyä mollemmat simahtivat alta aikayksikön ja hiljaista menoa jatkui Puerto Natalesiin asti. Hostellilla suihkuun pääsy oli melkoista luksusta ja tämän jälkeen syötyämme Nukkumatin vierailua ei tarvinnut kauaa odottaa.

Näiden päivien säätiedote lupaili super huonoja säitä reissullemme ja siitä pelästyneenä vuokrattavaksi pääsi niin sadepuku, kuin lämmin makuupussikin. Meidän onneksi kuitenkin säätiedotus oli kerrankin väärässä ja saimme nauttia hyvistä keleistä, joka päivä. Sade puvunkin sain palauttaa käyttämättömänä takaisin ja makuupussissa oli öisin niin kuuma, että sitä piti välillä aukaista! Mutta hyvä niin! Muutenkin tuolla Torres del Painessa säät ovat todella vaihtelevia. Nyt saattaa aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja aivan hetken kuluttua taivas on täynnä pikimustia sadepilviä.

Meidän reissu ei siis suinkaan päättynyt Torres del Paineen, mutta jatkosta kirjoittelen myöhemmin, ettei taas tuu mitään megalomaanista kirjoitelmaa.

Niin ja nyt sitten koulu on siis oikeasti ohitse! Jee! Loma ja vapaus!