Patagonia, Torres del Paine

Saavuttiin eilen 8 päivän reissulta Patagoniasta tai pääasiassa kohteena oli Torres del Paine ja se oli suorastaan rakkautta ensi silmäyksellä (lukuunottamatta lentokentällä iskenyttä epätoivoa, kun tuuli puhaltaa myrsky lukemissa, taivaalta sataa räntää vaakatasossa ja tiedossa on telttailua)! Heti Puerto Natalesiin saavuttua aloin kiroamaan itseäni, että miksi me ei olla täällä pidempään! Koko reissun ajan päädyin vaan huokailemaan, että kyllä täällä maailmassa on vaan hienoja paikkoja. Siellä oli, joka paikassa aivan mielettömiä maisemia ja aivan ihanan rauhallista, unohtamatta sitä raikasta ilmaa. Tuntui suorastaan, että oisi syntynyt uudelleen, kun keuhkoihin virtasi puhdas ilma! Meidän alkuperäinen suunnitelma oli vaeltaa Torres del Painen perinteinen W-reitti, mutta Heidin selkä ongelmien vuoksi se lyhenikin 3 päivään. Tosin pystyttiin tekemään vaellus niin, että kerettiin nähdä kaikki suurimmat nähtävyydet! Näin ollen meidän ei tarvinnut kantaa kaikia tavaroita juuri ollenkaan, vaan selvittiin kaikki vaellukset päivärinkalla (toki voin kyllä kertoa, että ihan sen pelkän repunkin kanssa jotkut pätkät oli aikas rankkoja!) Sanotaan myös, että Torres del Painessa voi kokea 4 vuoden aikaa yhden päivän aikana ja tämä väite tuli kyllä todistettua täysin paikkansa pitäväksi!

Aloitettiin meidän reissu tiistai yönä 27.11 tälläkin kertaa tytöt ajatteli olla lentokentällä ennemmin liian aikaisin, kuin liian myöhään ja tämän vuoksi lentokentällä istuttiinkin sitten tunti, jos toinenkin... onneksi tytöt oli varustauuneet hyvin eväin. Aamulla laskeuduttiin Punta Arenakseen, jossa meitä odotti siis myrskytuuli ja räntäsade. Tässä kohtaa meinasi tulla itku, kun ulkona meinasi paleltua jo muutamassa minuutissa. Onneksi bussi nouti meidät kentältä ja jatkoimme matkaa suoraan Puerto Natalesiin, joka on n. 3 tunnin ajomatkan päässä Punta Arenasista pohjoiseen. Kaupunki oli aivan mielettömän suloinen pikkuisineen kirjavineen taloineen. Päivän ohjelmassa oli reittisuunnitelmien tekeminen ja viimeisten ruokien osto ja retki kamppeiden vuokraus, jotta seuraavana aamuna päästäisiin heti matkaan.

Pikkuisen paremmat retki eväät. Mansikka addiktion lisäksi oon hyvää vauhtia kehittämässä itselleni myös kirsikka addiktiota! Slurps!

Aika masentavat oli näkymät Punta Arenasin kentällä!

Torstai aamu alkoi aikaisin ja ikkunasta kurkkausta odotettiin jännityksellä. Sieltä kuitenkin ilmestyi kohtuullisen pilvetön taivas ja lähdimme hyvin mielin matkaan. Matka Torres del Painen kansallispuistoon oli n. 3 tunnin ajomatka. Heti ensimmäisellä pysähdyksellä saatiin tuntea tuulen voima, kun tuuli riuhtaisi Heidin kaulahuivin kaulasta ja lennätti tiehensä! Onneksi muutaman ystävällisen miehen avustuksella huivi löytyi talon katolta. Ensimmäiselle majoitus paikalle Campamento Las Torresiin päästyämme teltta pystyyn (joka siis piti kiinittää sekä kiiloin,että kivin, jotta meillä olisi vielä illallakin teltta vaellukselta saapuessamme) ja reppu päivän vaellusta varten valmiiksi ja ei kun matkaan. Ensimmäisen päivän retki kohteena oli mirador Las Torres, jossa siaitsee kolme kivi paasia (torre=torni). Tämä on ehkä yksi tunnetuimpia näkymiä Torres del Painessa. Viimeinen nousu Miradorille oli kyllä melkoista myrkkyä pakaroille ja pohkeille, mutta ylös päästyä rankka työ palkittiin! Sen verran upeat maisemat meitä odotti! Pästiin myös todistamaan sitä miten pilvet syntyy! Tästä olin kyllä melkoisen liekeissä! Kivi "töräleiden" takana oli sinistä taivasta ja sieltä sitä tuprusi taivaalle ihan tyhjästä valkoista pilven hattaraa. Tämän sain myös tallennettua kameralle, mutta ihan suoraan sanottua oon niin käsi näiden teknisten vehkeiden kanssa, etten saa sitä tuolta kameralta tänne koneelle :( Ensimmäisen päivän aikana sai siis heti kokea kaikki säätilat lumisadetta lukuunottamatta!

Valmistautuminen päivän koitokseen,milläs muulakaan kuin ruisleivällä!

Las Torres

2 apinaa

Näitä pensaita oli ihan joka paikassa ja paljon!

Seuraava aamu valkeni jälleen aurinkoisissa merkeissä. Laitoimme heti kimpsut ja kampsut kasaan ja hypättiin bussiin,joka kuljetti meidät lautalle, jolla pääsimme seuraavalle telttapaikalle campamento Pehoen. Matka lautalla oli TUULINEN ja aivan järjettömän kaunis! Turkoosia vettä ja toinen Torres del Painen tunnetuimmista näkymistäeli ns. Cuernokset (=sarvet). Meidän telttailu paikkamme oli jälleen todella kauniissa maisemissa ja tuulta riitti jälleen enemmän kuin tarpeeksi. Telttaa pystyttäessä laitoimme monta valtavan kokoista kiveä teltan lattialle ja silti se meinasi lähteä tuulen mukaan! Myöskin hoksasimme, että edellisenä yönä oltiin nukuttu väärin pystytetyssä teltassa, hups (pistetään blondiuden piikkiin..)!

Cuernokset

Päivän vaellus oli lago Greylle katsomaan jäätikköä. Se on jännä kuinka se voi oikeasti hohkata sitä valoa ja valkoista niin paljon! Matkalla pysähdyttiin kysymään eräältä vanhemmalta Ranskalaiselta mieheltä, että kuinka pitkä matka näköalapaikalle on ja se tietysti kysyi mistä ollaan ja kun kerrottiin, että Suomesta niin se sanoi, että on tehnyt elämänsä ensimmäisen ulkomaanmatkan yksin Suomeen 16 vuotiaana (nyt mies oli ehkä n.65). Se myös kertoi asuneensa silloin 1kk Saarijärvellä, josta Heidi on kotoisin :D Maailma on aika pieni! Siinä hetken turistuamme mies sanoi tulevansa moikkaamaan meitä illalla leirintäalueen keittiölle, kun itse asui viereisessä hostellissa. Illalla se sitten tuli käymään ja kertoi purjehtineensa 1,5kk etelämantereen läheisyydessä ja sieltä ne oli purjehtinut Chileen Ushuaihin. Myöskin se kertoi Suomen reissustaan, kuinka oli tullut Suomeen ja sanonut vain jollekkin Suomalaiselle pojalle Saarijärvellä, että tarvisi yöpaikka ja se pojan perhe oli sitten majoittanut tän Ranskalais miehen kuukaudeksi kotiinsa! Kaikenlaisiin ihmisiin sitä törmää. Vähän ollut ikävä hostellielämää, kun siellä aina tapaa niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Tutustuttiin myös telttaa pystyttäessä Suomalaiseen tyttöön, joka oli ollut myös Santiagossa vaihdossa puoli vuotta!

Glasier Grey

Lauantai aamu alkoi jälleen aurinkoisissa ja ylläri ylläri tuulisissa merkeissä. Matkaan piti lähteä jo 7:00 jotta kerittäisiin yli 30 km kävelyltä takaisin enne viimeisen lautan lähtöä. Suuntanamme oli Frech Valley ja mielestäni reitti oli todella kaunis ja maisemat vaihteli todella paljon. Välillä oli aivan vihreää pensaikkoa, väilillä pelkkää kivikkoa ja jossain kohtaa todella karua. Päivä oli ihan mielettömän rankka ja takaisin perille päästyä jomotus jaloissa ja polvissa melkoinen, mutta oli se sen arvoista! Tuuli oli koko päivän aivan järkyttvä ja vähän väljä tuulisimmilla paikoilla sai ottaa pieniä korjaus askeleita, että pysyi pystyssä. Kyykyssä kuvia ottaessa pyllähdin tuulen voimasta kumoon. Myöskin erään järven kohdalla nähtiin aika mielenkiintoinen juttu. Nimittäin tuuli oli niin voimakas, että se rikkoi veden pinnan ja nosti sen veden vesipisara seinänä ilmaan! Yhden kerran saatiin tää suihku myös päällemme vaikka oltiin aika kaukana ja paljon korkeammalla, kuin veden pinta!

 

Vesi seinä lähenee!

Iltapäivällä saavuimme takaisin leiriin ja pakkasimme teltan ja tavarat ja suuntasimme takaisin lautalle.  Lauttaa dotellessa törmättiin taas uuteen Suomalaiseen tyttöön, joka oli yksin reissaamassa Patagoniassa 7 viikkoa. Samalla lautalla oli siis 4 Suomalaista! Tuntuu, että täällähän törmää koko ajan Suomalaisiin :D Bussiin päästyä mollemmat simahtivat alta aikayksikön ja hiljaista menoa jatkui Puerto Natalesiin asti. Hostellilla suihkuun pääsy oli melkoista luksusta ja tämän jälkeen syötyämme Nukkumatin vierailua ei tarvinnut kauaa odottaa.

Näiden päivien säätiedote lupaili super huonoja säitä reissullemme ja siitä pelästyneenä vuokrattavaksi pääsi niin sadepuku, kuin lämmin makuupussikin. Meidän onneksi kuitenkin säätiedotus oli kerrankin väärässä ja saimme nauttia hyvistä keleistä, joka päivä. Sade puvunkin sain palauttaa käyttämättömänä takaisin ja makuupussissa oli öisin niin kuuma, että sitä piti välillä aukaista! Mutta hyvä niin! Muutenkin tuolla Torres del Painessa säät ovat todella vaihtelevia. Nyt saattaa aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja aivan hetken kuluttua taivas on täynnä pikimustia sadepilviä.

Meidän reissu ei siis suinkaan päättynyt Torres del Paineen, mutta jatkosta kirjoittelen myöhemmin, ettei taas tuu mitään megalomaanista kirjoitelmaa.

Niin ja nyt sitten koulu on siis oikeasti ohitse! Jee! Loma ja vapaus!