Pulu hyökkäys!

Nyt se sitten sattu esimmäistä kertaa! pulu lensi mua päin kadulla ja olin saada sydänkohtauksen. Joku pikku lapsi pelotteli niitä puluja liikennevaloissa ja sitten se pulu tietty pelästy sitä poikaa, kun se poika yritti potkasta ja pulu lens paniikissa suoraan mun jalkaa päin! Minä tietysti rupesin paniikissa kiljumaan ja potkin sitä lintua pois, oli siinä ihmisillä näkemistä. Tais se pikku poikakin pelästyä sen verran, ettei enää toista pelottele niitä lintuja. Täällä on ihan hirveesti puluja ja tästä päivästä eteenpäin inhoan niitä vieläkin enemmän. Toinen mitä täällä on ihan hirveästi on kulkukoirat. Niitä juoksentelee koko ajan ihan joka paikassa. Toiset on tosi rauhallisia ja makoilee vaan kadulla, mutta toiset lähtee seuraamaan. Yks vaihtareista kertoi jostain tutustaan, joka oli asunu täällä vuoden ja sitä oli 3 kertaa purru koira! Just, siinä vaiheessa Essi lähtee kyllä aika vikkelään kotisuomea kohti, kun ensimmäinen koira haukkaa jalasta. Mun äärimmäisen huonon tuurin tuntien siihen tuskin menee kovin kauaa.

 

Myös täältä löytyy jalkapuoli puluja! (kuvan lintu ei liity tapaukseen)



Loppu viikko vierähtikin ihan hurjaa vauhtia, kun joka illalle oli jotain ohjelmaa. Torstaina käytiin kattomassa kahden täällä samassa talossa asuvan opiskelijan kanssa Kaamea kankkunen 3 ja perjantaina poikettiin ostoksilla Etelä-Amerikan suurimmassa ostoskeskuksessa Costanera Centterissä. Se oli kyllä melkosen kokonen paikka, vähän niin kun ideapark, mutta kuudessa kerroksessa. Ostin sieltä myös uuden parhaan ystäväni eli hiustenkuivaajan, Se on nimittäin ainoa vehje jolla täällä saa itsensä ja sormensa lämpöiseksi. Aina kun tuntuu, että kalikoituminen uhkaa niin kaivaa sen esiin, niin johan on taas hetken lämmin. Perjantai iltana lähdettiin tarkastamaan Providencian baareja ja tietysti testaamaan ensimmäiset Chilen "kansallisjuomat" pisco sourit, missä on piscoa (chileläinen rypäle viina), munan valkuaista, sitruunamehua ja sokeria. Melkoisen tymäkkää ja makoisaa tavaraa, mutta voihan niitä silloin tällöin muutaman nautiskella.

Costanera Center

Ensimmäinen pisco sour

Lauantaina ajateltiin kävellä pieni kaupunki kierros ja käydä katsomassa maisemia Cerro San Cristobalilta. Sää ei oikein ollu otollinen kun oli pivistä, mutta pääseehän sinne vielä uudestaan. Se on siis valtavan kokonen kukkula keskellä Santiagoa. Sieltä löytyy jos jonkinmoista aktiviteettia aina eläinpuistosta uima-altaisiin. Me päätettiin ottaa köysi hissin (en kyllä tiedä mikä sen oikea nimi on) siasta jalat alle ja tallustella 6km ihan mahtavissa maisemissa ylös. Reitti kulki koko kukkulan ympäri ja sieltä näky kaupunkia silmänkantamattomiin. Tää kaupunki on kyllä ihan valtava! Alas tullessa vähä huijjattiin koska ei enää jaksettu kävellä alas. Seuraavalla kerralla kyllä haluan pästä testaamaan uima-altaan! Ylhäältä näki tosi selvästi myös sen, kuinka tää kaupunki on jakautunu kahtia. Lähellä andeja asuu rikkaat, sitten on keskusta ja sen toisella puolella asuu köyhät.

Myös ens viikolle ois ohjelmaa tiedossa enemmän kuin tarpeeksi. Meidän perjantain valparaison reissu siirtyi tiistaille, koska perjantaina satoi vettä. Ens perjantaina  mennään toiselle opintomatkalle San Jose de Maipoon. Niin ja Maanantaina meen katsomaan ensimmäistä asuntoa! Suhteellisen edullinen huone keskustan läheltä ihan metro aseman vierestä ison kadun varresta, ettei tarttis öisin kuljeskella mitään pikkukatuja. Siainniltaan ois oikein passeli, mutta saas nähdä millanen kämppä se on, kun en oo nähnyt yhtään kuvaa siitä. Stressaa kyllä vähän tuo asunnon hommaaminen, kun 20.7 pitäs muuttaa täältä pois ja tuntuu, että niitä asuntoja ei kuitenkaan ihan hirmuisesti oo tarjolla. Mutta eiköhän tämä tästä, jos ei löydy mitään niin sitten vaan hostelliin hetkeksi asumaan.

 

Aivojen ylikuumenemistila

Oon ihan varma, että mun aivot ylikuumenee ihan justiinsa ja räjähtää. Ne ei näköjään oo luotu tälläselle määrälle uutta informaatiota. Joka tuutista tulee tärkeää inffoa ja kaikki pitäisi muistaa, kulkea oudossa ymäristössä, opiskella täysin uutta kieltä ja tapoja, keskustella vierailla kielellä ja tutustua uusiin ihmisiin. Huuh! Tuntuu että illalla kun tuun koulusta kotiin en jaksais, kun kaatua sänkyyn ja nukahtaa, vaikka sillon vasta pitäis alkaa opiskelemaan espanjaa ja tekemään läksyjä. Musta tuntuu, että tän kielikurssin aikana, joudun tekeen enemmän töitä, kun koko kouluaikana yhteensä. Tällä hetkellä oon varma, että parin kuukauden päästä puhun jo sujuvasti espanjaa ja seuraavalla sekunnilla oon valmis heittään hanskat tiskin ja toteamaan, että olen idiootti. Mutta toivoaan, että tää tästä päivä päivältä helpottuu. Ja toivottavasti pikkuhiljaa opin tunteen myös nää omat lähiseudut, kun oon joka päivä eksyny vähintään kerran.

Muuten koulu on alkanut oikein mukavasti ja ihmiset ollu tosi kivoja. Perjantaina me lähdetään koulusta opintomatkalle Valparaisoon ja alustavasti puhuttiin kavereiden kanssa, että jos saadaan kaikki järkättyä eikä oo muuta kummempaa, niin viikonloppuna lähdettäis laskettelemaan andeille! Suomalaisia on Espanjan kurssilla ihan liikaa, mutta onneksi en oo kenenkään kanssa samassa ryhmässä, joten ei tuu ainakaan turvauduttua niihin ja joutuu puhumaan vähintäänkin englantia. Tosi hassua, että ennen panikoin Englannin puhumista, mutta nyt se on ah niin ihanan kotoisaa ja turvallista, eikä joka sanaa tarvitse miettä ja joku vielä ymmärtääkin :D

Eilen koulun jälkeen käytiin "opintoretkellä" cerro Santa Lucialla lähellä keskustaa. Se on sellanen vihreä kukkula keskellä Santiagon keskustaa, jossa on kauniita vanhoja rakennuksia, suihkulähde ja päällä jokinlainen vanha torni mistä luultavasti, joskus on tarkkailtu kaupunkia. Nykyisin siellä käy ihmiset rentoutumassa ja viettämässä aikaa, meidän opettajan mukaan se on Santiagolaisten toinen olohuone. Sieltä oli kyllä tosi upeat maisemat, koko kaupungin yli ja taustalla näky lumihuippuset vuoret (saaste pilvet haittasi kyllä pahasti näkyvyyttä).

Ennen Cerro Santa Lucialle menoa meinattiin joutua keskelle mielenosotusta (täällä ne ei oo mitään rauhallisinta sorttia). Ihmeteltiin vaan miksi koulupukuset nuoret juoksentelee ympäriinsä ja kuulu kovaa mölinää. Sen jälkeen nähtiin, kun poliisien "bussi" kurvas siihen meijän viereen ja kunnon taistelutamineisiin sonnustautuneet poliisit pyssyt kädessä hyppäs siihen kadulle ja lähti juokseen niitä ihmisiä kohti. Kohta sieltä tuli auto vesitykin kanssa tykittämään niitä ihmisiä ja tässä vaiheessa todettiin, että ehkä meidän pitää poistua paikalta aika vikkelään. Ne koululaiset oli kai vallannut koulunsa ja piti sitä hallussaan. Äiti kerto, että Suomessakin oli mainittu uutisissa näistä mellakoista ja täällä on talvella tulossa vaalit ja siksi ne mellakoi nyt tosi tiuhaan.

Oon törmännyt täällä jo muutamiin tosi hassuihin juttuihin. Koulussa aina, kun menee tunnille niin luokassa on lämmin (muut tilat ihan jäätävän kylmiä), mutta hetken päästä siellä alkaa ilmeisesti joku ilmastointi toimimaan ja taas on yhtä kylmä kun muuallakin! Täällä ei mennä tauolla kahville, vaan täällä mennään äkkiä ostamaan kuppi kuumaa ja ulos lämmittelemään. Toinen hassu juttu on se, että jokaiselle asialle on oma työntekijä. Oon ihmetelly, kun kadun varsilla seisoo ukkoja turvaliiveissä ja ajatellut, että ne on vartioita. Tänään tajusin, että ne onkin rahastamassa parkkimaksuja. Siinä ne seisoo ja ottaa aikaa kuinka kauan kukakin on parkissa ja rahastaa. Niitä on oikeasti joka kadulla oma ukkonsa.

Täällä on nyt kaksi päivää paistanu aurinko ja päivisin ollut tosi lämmin, mutta yöt on edelleen jäätäviä. Nyt kun kelit on parantunu niin kaikki saasteet jää leijjumaan ilmaan. Aamulla kun menee kouluun näkee vielä vuoret kunnolla, mutta jo päivällä ne on ton saastepilven peitossa. Santiago ei vissiin oo tarkotettu tälläsille rätti keuhkoille ja oon luultavasti raijannu ne lenkki vehkeet tänne ihan turhaan, kun vähänkin reippaamman kävelyn jälkeen keuhkot on ihan tulessa. Samoin silmät on koko ajan, kun tomaatit ja kirvelee tosi paljon. Eli toisaalta toivoo kaunista keliä, toisaalta taas sadetta, että ilma ois vähän raikkaampaa. Saa nähdä tottuukohan tähän ilmaan ollenkaan. Ois kiva tietää kuinka moni Santiagossa koko ikänsä elänyt sairastuu keuhkosyöpään.

Huomenna kouluun!



Kyllä kelpas herätä lentokoneesta näihin maisemiin



Ensimmäist päivät tällä Chilessä on kuluneet todella nopeaa. Perhe on todella mukava ja ovat huolehtineet minusta todella hyvin. Tänä aamuna sain herätä siihen, kun ne toi mulle aampalan sänkyn, harvinaista herkkua! Onneksi perheen tytöt puhuvat molemmat vähän englantia ja toinen opiskelee samassa koulussa. Käytiin eilen koululla katsomassa paikkoja ja se vaikutti ihan viihtyisältä. Eilen kävin myös providencian (tää meidän asuinalue) keskustassa ja täälä näyttää löytyvän oikeastaan kaikki tarpeellinen, ettei aina tarvitse lähtee keskustaan.



Mmmm, luksusta :)

 Tää talo on ihan mukava ja mulla on oma iso huone ja nettikin näyttää olevan oikein toimiva. Asuinalueena tää on rauhallista aluetta ja lähimmälle metrolle matkaa ehkä n. 1,5km ja koululle suunnillen saman verran. Ajattelin että voisin hommata pyörän ja alkaa kulkemaan koulumatkat pyörällä, sitten kun oikea koulu alkaa siellä toisella kampuksella. Täällä on kyllä upeat maisemat, kun melkein mihin suuntaan tahansa katsoo näkee lumihuippusia vuoria ympärillä eli kyllä kelpaa tallustella tuola kaduilla :)

Tänään kävin ekaa kertaa yksin käpöstelemässä tuolla providenciassa ja ostamassa kaikkea tarpeellista tosin osa kaupoista oli jo menyt kiinni tai sit ne ei näin sunnuntaina oo ollutkaan auki. Yks jätski paikka oli auki ja mun oli pakko mennä käymän siellä ja lupasin itelleni että saan ostaa jätkskin, jos teen sen espanjaksi ja niin vain mää lähdin sieltä jätski kädessä kotiin, uuu jea! :D

Tänään on ollu vähän kauniimpi ja lämpöisempi päivä, vaikka välissä muutama sadekuuro tulikin. Yöt on silti ihan tuhottoman kylmiä niin että hanskat ja pipo on vedettävä pääle, että tarkenee. Tänään koin myös melkoisen järkytyksen suihkussa. Ensinnäkin täällä sisällä on n. 10-13 astetta lämmintä, siinä sitten kun kiskasee vaatteet päältä niin ei huvittas kovin kauaa täristä. No suihkustahan ei tullu lämmintä vettä ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin, luulin jo että sitä ei tuu ollenkaan ja hampaat irvessä yritin vähän kastella päätä, että saan hiukset kastumaan. No pikkuhiljaa vesi alko vähän lämpeneen niin, että pysty just just kasteleen koko kropan. Mutta ei sieltä kunnolla lämmintä tullu ollenkaan. Täällä ei siis käydä sihkussa kun ärimmäisessä hädässä ja sekin hoidetaan mahdollisimman nopeaa.

Huomaa kyllä, että toi aika ero väsyttää ihan hirmuisesti. Tuntuu, että oo koko ajan kävelevä zombi ja joka päivä on nukuttava kunnon yöunien lisäsi vielä pitkät päikkärit. Ja taitaa tota väsymystä vielä lisätä se, että koko ajan pitää pinnistellä ton ymmärtämisen ja puhumisen kanssa. Myös pikku jännitys saattaa väsyttää. Mutta ehkä tää olotila alkaa tästä pikkuhiljaa piristymää. 

Huomenna alkaa koulu ja tiedossa on lähtötaso testit, tosin mun lähtötasoo ei paljon tarvi testata, kun selasta ei oo, mutta tästä on suunta vaan ylöpäin! Ja huomenna näkee uusia ihmisiä ja ainakin 2 suomalaisen pitäs tulla samalle kussille. Tosin en sitten tiiä, kuinka espanja neroja ne on.

Tää mun blogin ulkoasu on aika jäätävä, kun en osaa tehdä tälle mitään, mutta ehkä tää tästä pikkuhiljaa :D Niin ja kirjoitelkaa viestiä, jos käytte lueskelemassa niin tiiän, että edes joku tätä lukee! Skypen sain vihdosta viimein ladattua ja mut löytää sieltä nimellä ekoivuha.

ensimmäisen päivä kulttuurishokki

Tällä sitä ollaan! ennen lähtöä harmittelin eniten sitä, että jää tänä vuonna juhannus väliin. Aamulla kuitenkin, kun heräsin andien päältä auringon nousuun totesin, että juhannus on joka vuosi näitä tilaisuuksia ei tule kuin yksi. Melkoista pyöritystä ollut koko päivän kotiutumisen ja kaiken uuden kanssa. Tarkoituksena oli lisätä kuvia lentokoneesta, mutta näköjään tietokoneen töpseli on pistorasian kanssa eri paria vaikka muut töpselit sinne on tänään sopinut, joten huomenna taitaa olla tutustumis reissu keskustaan ja adapterin osto. Myöskin taisi pitää paikkansa se, että kaikki ketkä tänne tulee tulee heti kipeeksi, koska en oo ollu kolmeen vuoteen kunnolla kipee ja eiköhän nyt korvaa jomota ja kurkku oo ihan mahottoman kipee. Saa nähdä saanko alkaa heti tutustuun lääkäri sanastoon :D Toiseksi onneksi otin makuupusussin mukaan, koska täällä on oikeasti sisällä ihan järkyttävän kylmä! Kolme peittoa ei riitä mihiknkään. Yöksi joutuu varautumaan makuupussilla ja fleese kerrastolla, sekä pipolla ja kaulahuivilla.Nyt ei jaksa kauhiasti tällä puhelimella pölistä ja meinaa painaa toi viime öinen lentokin,  että taidan painua unille.

Ps. Ei oikein menny toi ensimmäinen poskisuudelma kentällä vissiin ihan nappiin, kun ranskalaiset vaihtarit vaan nauro vieressä. Täytyy kai alkaa harjotteleen :D tosin sitä on täällä ilmeisestikkin mahdoton välttää, kun kaikki änkee pussailemaan. Ei oikeen luonnistu näin suomalaiselta.Niin ja tällä ei oikeestikkaan kukaan siis KUKAAAN puhu englantia, joten sen espanjan oppimisen pitää tapahtua hyvinkin nopeaa.

Helsinki-Madrid-Santiago

Apua! Nyt se on sitten menoa, auton nokka on suunnattu kohti Helsinkiä. Muutaman tunnin päästä lento lähtee kohti Madridia, jossa 4 tunnin odotus lentokentällä ja sieltä puolen yön jälkeen yölento Santiagoon. Huomenna pitäis olla perillä klo 7.50. Huhuh! Kyllä on jänskää. Seuraavan kerran taidan päivitellä uudelta mantereelta. Onneksi kaikkien asioiden pitäis olla hoidettuna ja toivottavasti, joku on myös odottamassa mua siellä lentokentällä, ettei mee liian jännitäväksi tämä homma. Tosin eka täytyy jännittää sitä miten selviän 22:sta tunnista lentokoneessa yksin toivottavasti on tasasta ilmaa ja ymmärtäväisiä kanssamatkustajia :D

¡Adiós,Hasta mañana!