Aivojen ylikuumenemistila

Oon ihan varma, että mun aivot ylikuumenee ihan justiinsa ja räjähtää. Ne ei näköjään oo luotu tälläselle määrälle uutta informaatiota. Joka tuutista tulee tärkeää inffoa ja kaikki pitäisi muistaa, kulkea oudossa ymäristössä, opiskella täysin uutta kieltä ja tapoja, keskustella vierailla kielellä ja tutustua uusiin ihmisiin. Huuh! Tuntuu että illalla kun tuun koulusta kotiin en jaksais, kun kaatua sänkyyn ja nukahtaa, vaikka sillon vasta pitäis alkaa opiskelemaan espanjaa ja tekemään läksyjä. Musta tuntuu, että tän kielikurssin aikana, joudun tekeen enemmän töitä, kun koko kouluaikana yhteensä. Tällä hetkellä oon varma, että parin kuukauden päästä puhun jo sujuvasti espanjaa ja seuraavalla sekunnilla oon valmis heittään hanskat tiskin ja toteamaan, että olen idiootti. Mutta toivoaan, että tää tästä päivä päivältä helpottuu. Ja toivottavasti pikkuhiljaa opin tunteen myös nää omat lähiseudut, kun oon joka päivä eksyny vähintään kerran.

Muuten koulu on alkanut oikein mukavasti ja ihmiset ollu tosi kivoja. Perjantaina me lähdetään koulusta opintomatkalle Valparaisoon ja alustavasti puhuttiin kavereiden kanssa, että jos saadaan kaikki järkättyä eikä oo muuta kummempaa, niin viikonloppuna lähdettäis laskettelemaan andeille! Suomalaisia on Espanjan kurssilla ihan liikaa, mutta onneksi en oo kenenkään kanssa samassa ryhmässä, joten ei tuu ainakaan turvauduttua niihin ja joutuu puhumaan vähintäänkin englantia. Tosi hassua, että ennen panikoin Englannin puhumista, mutta nyt se on ah niin ihanan kotoisaa ja turvallista, eikä joka sanaa tarvitse miettä ja joku vielä ymmärtääkin :D

Eilen koulun jälkeen käytiin "opintoretkellä" cerro Santa Lucialla lähellä keskustaa. Se on sellanen vihreä kukkula keskellä Santiagon keskustaa, jossa on kauniita vanhoja rakennuksia, suihkulähde ja päällä jokinlainen vanha torni mistä luultavasti, joskus on tarkkailtu kaupunkia. Nykyisin siellä käy ihmiset rentoutumassa ja viettämässä aikaa, meidän opettajan mukaan se on Santiagolaisten toinen olohuone. Sieltä oli kyllä tosi upeat maisemat, koko kaupungin yli ja taustalla näky lumihuippuset vuoret (saaste pilvet haittasi kyllä pahasti näkyvyyttä).

Ennen Cerro Santa Lucialle menoa meinattiin joutua keskelle mielenosotusta (täällä ne ei oo mitään rauhallisinta sorttia). Ihmeteltiin vaan miksi koulupukuset nuoret juoksentelee ympäriinsä ja kuulu kovaa mölinää. Sen jälkeen nähtiin, kun poliisien "bussi" kurvas siihen meijän viereen ja kunnon taistelutamineisiin sonnustautuneet poliisit pyssyt kädessä hyppäs siihen kadulle ja lähti juokseen niitä ihmisiä kohti. Kohta sieltä tuli auto vesitykin kanssa tykittämään niitä ihmisiä ja tässä vaiheessa todettiin, että ehkä meidän pitää poistua paikalta aika vikkelään. Ne koululaiset oli kai vallannut koulunsa ja piti sitä hallussaan. Äiti kerto, että Suomessakin oli mainittu uutisissa näistä mellakoista ja täällä on talvella tulossa vaalit ja siksi ne mellakoi nyt tosi tiuhaan.

Oon törmännyt täällä jo muutamiin tosi hassuihin juttuihin. Koulussa aina, kun menee tunnille niin luokassa on lämmin (muut tilat ihan jäätävän kylmiä), mutta hetken päästä siellä alkaa ilmeisesti joku ilmastointi toimimaan ja taas on yhtä kylmä kun muuallakin! Täällä ei mennä tauolla kahville, vaan täällä mennään äkkiä ostamaan kuppi kuumaa ja ulos lämmittelemään. Toinen hassu juttu on se, että jokaiselle asialle on oma työntekijä. Oon ihmetelly, kun kadun varsilla seisoo ukkoja turvaliiveissä ja ajatellut, että ne on vartioita. Tänään tajusin, että ne onkin rahastamassa parkkimaksuja. Siinä ne seisoo ja ottaa aikaa kuinka kauan kukakin on parkissa ja rahastaa. Niitä on oikeasti joka kadulla oma ukkonsa.

Täällä on nyt kaksi päivää paistanu aurinko ja päivisin ollut tosi lämmin, mutta yöt on edelleen jäätäviä. Nyt kun kelit on parantunu niin kaikki saasteet jää leijjumaan ilmaan. Aamulla kun menee kouluun näkee vielä vuoret kunnolla, mutta jo päivällä ne on ton saastepilven peitossa. Santiago ei vissiin oo tarkotettu tälläsille rätti keuhkoille ja oon luultavasti raijannu ne lenkki vehkeet tänne ihan turhaan, kun vähänkin reippaamman kävelyn jälkeen keuhkot on ihan tulessa. Samoin silmät on koko ajan, kun tomaatit ja kirvelee tosi paljon. Eli toisaalta toivoo kaunista keliä, toisaalta taas sadetta, että ilma ois vähän raikkaampaa. Saa nähdä tottuukohan tähän ilmaan ollenkaan. Ois kiva tietää kuinka moni Santiagossa koko ikänsä elänyt sairastuu keuhkosyöpään.