Iquique

Jälleen takaisin Santiagossa! Meillä oli ihan mahtava reissu ja ei olisi millään haluttanut palata takaisin Santiagoon. Matka suunnitelmia ei alkuun ollut ollenkaan ja ne muuttuivatkin matkan varrella moneen otteeseen. Toivottavasti huono tuuri on nyt karistettu ja pääsen jatkamaan paremmalla menestyksellä eteenpäin! Jälleen tuli huomattua, että hiusten kuivain on paras ystävä täällä, sillä lähtöpäivänä sain puhallella vaatteitani 3 tuntia kuivaimella, että sain edes jotain vaatteita mukaani!

Starttasimme reissumme yö bussilla la 27.7 kahden suomalaisen ja neljän ranskalaisen voimin. Bussi matkan oli tarkoitus kestää 24 tuntia, mutta tietöiden ja muiden hidasteidn takia matka kesti kuitenkin rapiat 26 tuntia. Persus oli melkoisella koetuksella tuon matkan jälkeen ja illalla perille päästyämme suihkun ja ruuan jälkeen ei tarvinnut unta kovin kauaa odotella. Ajattelimme lähtiessä, että bussin on pysähdyttävä jossain pidemmäksi aikaa, että ihmiset pääsevät syömään ja vessaan, mutta pikku yllätykseksi posottelimme yhtä kyytiä koko matkan. Ainoat pysähdykset oli, kun ihmisiä tuli lisää kyytiin tai jäi matkan varrelle. Onneksi olin varautunut riittävillä eväillä sillä bussissa tarjottu iltapala oli 14g suolapähkinöitä, yksi kermakarkki, yli makea omena trippi ja rusina kaurakeksi. Aamupalalla taroiltiin 1dl vettä ja toffeella täytetty keksi ja jälleen kerran lounaaksi sama setti, kun illalla. Nää Chileläiset taitaa rakastaa keksejä :D Bussi matka meni yllättävän kivuttomasti maisemia katsellessa ja torkkuessa. Täytyy kyllä sanoa, että La Serenasta eteenpäin maisemat oli enemmän ja vähemän hiekkapitoisia. Joka puolella oli hiekkaa ja lisää hiekkaa, sekä vuoria ja taas hiekkaa. Vihreää näki lähinnä lähellä merta ja istutuksissa kaupungeissa. Ei voinut erehtyä, että oltiin lähellä Atacaman autiomaata.

Auringonlasku bussin ikkunasta

Maanantain kulutimme kierrellen kaupunkia ja nautiskellen olostamme, sekä maisemista. Iguigue oli kyllä paikka johon haluan palata vielä uudelleen, kun on lämmintä ja aikaa voi viettää rannalla, siellä on myös tosi hyvät madollisuudet surffaukseen, jota pitää vielä päästä testaamaan! nyt päädyttiin vain ihailemaan pro surffariden taitoja rannalta käsin. Tiistaina lähdimme käymään reilu tunnin matkan päässä olevassa Humberstonen aavekaupungissa, joka on ollut ennen aktiivinen kaivos kaupunki mikä on tyhjentynyt kaivoksen lopetettua toimintansa. Kaupungin fiilis oli kyllä aika aavemainen, tyhjiä ränsisyneitä rakennuksia keskellä ei mitään ympärillä vain hiekkaa ja porottava aurinko. Illalla nautiskelimme vielä maittavan illallisen ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme yö bussilla kohti Atacaman autiomaata ja San Pedroa. 

 

Kyllä! Täällä pääsi vihdoin käyttämään shortseja!

Yöllä kolmen aikoin kuitenkin heräsin siihen, että bussi pysähtyi ja kaikki ihmiset alkoi kiskomaan vaatteita niskaan. Kohta bussi kuski tulikin kertomaan, että meidän bussi on joutunu johonkin tarkastukseen ja kaikkien pitää ottaa kaikki matkatavarat mukaan ja vietävä ne läpivalaisuun. Siellä me sitten ulkona jäätvän kylmässä kelissä odoteltiin, kun kaikkien tavarat läpivalaistiin ja bussi tarkastettiin, ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Meidän bussin oli tarkoitus saapua Calamaan aamulla 8 aikoihin, jossa piti vaihtaa bussia ja jatkaa matkaa kohti San Pedroa. Meidän bussi oli kuitenkin jostain syystä 2 tuntia etuajassa ja herättiin siihen, kun bussikuski tuli häätämään meitä pois bussista 5.30. Siinä me taas kiskottiin pikaisesti unen pöpperössä vaatteet päälle ja lähdettiin odottelemaan uutta bussia jääkylmälle bussiasemalle, sekä kirottiin Chileläinen bussiliikenne. Onneksi joku tajusi kuitenkin lähteä kysymään mikä on homman nimi ja saatiin vaihdettua liput tunnin aikaisemmin lähtevään bussiin. Puoli yhdeksän aikaan keskiviikkona saavuttiin San Pedroon keskelle mielettömiä maisemia!

Miepä jatkan San Pedrosta myöhemmin sillä nyt täytyy painua unten maille, koska huomenna alkaa koulu ensimmäisellä orientaatio päivällä! Huuh nyt kyllä vähän jännittää miten mun käy tän kielen kanssa. Toivotaan, että tästä alkaa joku ilmiömäinen super oppiminen!

Muutto puuhia ja jonkin sortin keuhko ödeema

Nyt espanjan kurssi ohitse ja tänään meillä oli vielä koe ja opettajien järkkäämät läksiäis juhlat, jossa nautiskeltiin kakkua, empanadoja (herkkuja Chlieläisiä piirakoita),piscoa ja olutta :D Tästä alkaa siis reilu puolentoista viikon loma! JEE!

Keskiviikkona kävin ostamassa lipun pohjoiseen Iguigueen (se on siis kaupunki ihan pohjois Chilessä jonne bussilla kestää köröteellä usempi kymmenen tuntia). Meitä on lähdössä nyt 6 ihmistä sinne, eikä mitään tarkempaa matka suunnitelmaa ole. Tosin San Pedro de Atacama on yksi paikka missä käydään ja hiekkalautailua olis myös tarkoitus kokeilla. Ihan mahtavaa päästä vähän pidemmälle reissulle! Ainoa pikku miinus on se, että siellä on nyt menossa H1N1 virus epidemia ja kuolleita on vissiin  jo 14. Toivotaan, ettei mikään pöpö iske muhun, kun mun keuhkot vetelee tällä hetkellä viimisiään. Onneksi tuolla pohjosessa on sentään raikas ilma! Tän viikon saasteet on ollut kyllä sitä luokkaa, että tuntunut välillä, että kuolee. Saman fiiliksen saa, kun tunkee nenänsä auton pakoputkeen ja yrittää hengitellä sitä hetken aikaa. Onneksi niiden pitäis kai helpottaa syyskuun jälkeen.

Tänään vihdosta viimein pakkasin tavarani ja hyvästelin isäntä perheeni aika jäätävissä tunnelmissa. Oikeastaan en saanut takaisin juuri mitään kamojani, se yksi paitakin joka löytyi sai sen äidin käsittelyssä keltaiset pilkut, eli se siittä. Tänään yritin vielä jutella sen tytön kanssa ja hieman uhkailla poliisilla, mutta ei se näköjään mitään auttanut. Onneksi nää täällä uudessa kämpässä lupas tulla mun kaa huomenna poliisiasemalle auttamaan mua rikosilmoituksen tekemisessä, niin saanpahan ehkä ainakin jotain korvauksia vakuutusyhtiöstä. Kaikki täällä asunnossa vaikuttaa todella mukavilta ja ne teki mulle illalla tervetuliais illallisenkn!

Tosin tää mun muutto tänne asuntoon ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. En enää tällä viikolla pessyt vaatteita vanhassa kämpässä, koska pelkäsin, että sieltä katoaa taas jotain ja tiesin, että perjantaina muuttaisin pois. No tänään sitten heti ensi töikseni päätin pestä koneellisen pyykkiä, että saisin reissuun mukaan puhtaita vaatteita. Pyysin apua sen pyykkikoneen päälle laittamisen täällä asuvalta tytöltä ja aattelin, että jes nyt mulla on tunti aikaa, joten kipasenpa kauppaan. Kaupasta tullessa toi keittiön lattia lainehti vedestä. No ei siinä auttanut kun pysäyttä kone ja me varmaan tunti kuivattiin sitä vettä lattialta porukalla. Tän jälkeen laitettiin kone uudelleen käyntiin ja sitä vettä vuosi edelleen, joten pesu oli lopetettava. Eli nyt mulla on siis koneellinen litimärkiä, pesuaineisia vaatteita. Toiseksi täällä kämpässä saa kuivata vaatteitaan vain ulkona ja ensi yöksi on luvattu -5 pakkasta ja huomiseksi päiväksi sadetta. Eli toisin sanoen mulla ei oo mitän vaatteita (ainoastaan niitä litimärkiä) mitä voisin ottaa mukaan ja reissussa ois tarkotus kuitenkin viipyä 1,5 viikkoa. Huomenna pakko ottaa pieni shoppailu kierros ja käydä ostamassa joitan pakollisia vaatteita ja lämmintä. Täytyy kyllä sanoa, että tänään tuntu siltä, että Aku Ankallakin pyyhkii paremmin :(

Mutta onneksi huomenna on uus päivä ja eiköhän tuo reissu saa unohtamaan kaikki nää harmitukset ja voin palata takas Santiagoon uudella ja paremmalla onnella.

La Serena

Viikonloppu starttasi perjantaina siitä, kun hyppäsimme illalla puoli yhden aikaan bussiin, jonka kyydissä huristelimme La Serenaan. Täällä näköjään nuo pitkämatkan bussit on tosi mukavia vaikka mekin otettiin halvin mahdollinen. Sieltä löyty peitot ja tyynyt ja penkitkin sai kaadettua melkein makuuasentoon. Aamulla oltiinkin sitten 7 aikaan perillä ja meidän opettajan oli ollut tarkoitus varata meille hotelli, mutta eihän siellä sitten loppu viimein mitään varausta ollut ja pienen setvimisen jälkeen saatiin, kuitenkin huoneet sovittuun hintaan. Tämän jäkeen oli tarkoitus ottaa retki Valle De Elquin, mutta talven vuoksi kaikkien matkan järjestäjien toimistot oli kiinni. Yritettiin saada matkaa soittamalla, mutta kaiki bussit oli jo lähtenyt. Lähdettiin sitten kaupungille pööpöilemään ja miettimään mitä tehdään ja yhtäkkiä huomattiin liikenne valoissa paikallinen bussi, joka oli menossa oikeaan suuntaan ja hypättiin kyytiin. Koko matkan tie kulki vuoren rinteiden kyljessä ja maisemat oli ihan mielettömiä! Makalla oli pieniä kyliä, joihin olis ollut ihana pysähtyä päiväksi. Perillä kierreltiin ympäriinsä ja katseltiin kaupunkia, sekä nautittiin ensimmäisestä oikeasti lämpöisestä päivästä. Illalla yritettiin varata matkaa seuraavalle päivälle Isla Damakselle, mutta kaikki retket oli jo täynnä. Tässä kohtaa meinattiin vaipua jo epätoivoon, mutta onneksi hotellilta järkättiin meille taksi seuraavaksi päiväksi ja saatiin järkättyä omatoimi retki saarille.

Kolibri!

Jätävän kylmän yön jälkeen taksi nouti meidät aikaisin aamulla hotellilta. Meidän kuski oli sitten melko omalaatuinen tapaus ja pölisi ihan koko matkan. Olin ajatellut nukkuvani taksi matkan ajan, mutta maisemat oli niin hienot, että ei siinä malttanu silmiään sulkea. Perille päästyä kävi ilmi, että merellä on liian isot aallot, eikä ole varmaa, että päästäänkö saarille ollenkaan. Tunnin odottamisen jälkeen kuitenkin päästiin matkaan melkoisessa aallokossa. Välistä vähän hirvitti, että kuinkakohan meidän käy. Matkalla nähtiin parvi delffiinejä ja osa niistä innostu jopa hyppimään meille! Saarilla nähtiin pinguja, lintuja ja merileijonia. Merileijonat oli ehkä sympaattisimpia kavereita ikinä, siellä ne köllötteli kivien päällä onnellisena auringossa. 3 tunnin veneilyn jälkeen palattiin takaisin maalle posket ja nenät pahasti punoittaen. Paluumatkalla meidän taksikuski alko ehdottelemaan, että mentäisiin sen luo juomaan muutamat oluet, ennen kun meidä bussi lähtee yöllä. No meillä kun ei ollut mitään tekemistä niin suostuttiin ehdotukseen. Tää tarjous kuitenkin osottautui epätoivoseksi yritykseksi saada meidät vuokraamaan, joku mökkerö 7 tunniksi. Kun ei suostuttu niin taksikuski ajo meidät takasin kaupunkiin melkoisen myrtseissä tunnelmissa. Illalla hypättiin taas bussiin ja ajettiin takaisin Santiagoon.

Nähtiin myös laamoja!

Bongaa pingviini!

oon ilmeisesti syönyt tätä hyvällä ruokahalulla...

Reissussa oli ihan mielettömän hauskaa, vaikkakin tää organisointi puoli ontuikin aika pahasti. Tosin tästä voidaan kyllä syyttää meidän opettajaa, joka sanoi, että menette sinne vain ja mitään ei tarvitse varata etukäteen. Ehkä näillä on vähän rennompi asenne, kun meillä tiukkapipoisilla eurooppalaisilla. Onneksi nähtiin kutenkin kaikki se mitä oltiin etukäteen suunniteltukkin ja paljon enemmän! Maisemat oli tosi upeita ja vaihtelevia, nähtiin vuoria ja upeita hiekkarantoja. Tänä aamuna kyllä vähän harmitti palata takaisin tänne Santiagon vilinään. Olisi tehnyt mieli vaan heitää rinkka selkää ja lähteä kiertämään noita pieniä kyliä. Oli ihan hyvä käydä torstaisen hermojen menetyksen jälkeen taas vähän muistelemassa miksi tänne on tultu! :) Onneksi tälle viikolle on luvattu todella lämpimiä säitä ja tänäänkin saatiin nautiskella lounasta melkoisen lämpösissä tunnelmissa, toki edelleen auringon laskettua täällä on tosi kylmä.

 

Perjantai iltana pakkaillessa reissukamoja huomasin, että multa on hävinnyt huoneesta rahaa, vaatteita ja kello. Ensin vähän epäilin itseäni, että enkö vaan löydä niitä, mutta pöngityäni kaikki tavarat vähintään 3 kertaan lävitse totesin, että eihän niitä mistään löydy. Oon pitänyt täällä huoneen ovea auki, koska oon luottanut siihen, että ei täältä kukaan mitään varasta. Nyt kuitenkn tänä aamuna, kun kerroin tuolle äidille, että tavaroita on kadonnut se rupesi väittämään, että oon kuvitellut kaiken. No kun väitin vastaan niin se käski, mun tulla katsomaan sen nuoremman tytön huoneeseen ja sieltähän niitä vaatteita sitten löytyi sen lattialta. Tosin tää tyttö väitti ensin, että ne on tullut pyykistä sen huoneeseen ja kun kerroin että paita on ihan uus eikä sitä oo käytetty kertaakaan, niin se rupes väittämään, että yritän lavastaa sen syylliseksi. Se äiti kyllä huusi sille tytölle, mutta musta tuntuu, että se sai sen äitin puhuttua ympäri uskomaan, että se ei oo varastanut niitä. Onneksi pääsen muuttaan täältä pois viimeistään perjantaina, mutta yritän päästä lähtemään jo aikasemmin, koska tällä hetkllä täällä on aika kiree tunnelma. Tosin mua harmittaa edelleen ihan hirveästi, että osa vaatteista on edelleen kadoksissa samoin kello ja rahat. Tuskin niitä edes koskaan löytyy :( Kaikista huvittavinta tässä on se, että miten toi äiti voi olla oikeasti niin tyhmä, että se uskoo tota tyttöään ja toiseksi sillä tytöllä on ikää jo 31 vuotta.

Enää tää viikko espanjan kurssia jäljellä ja sen jälkeen 1,5 viikkoa lomaa, jonka jälkeen pitäs mennä oikeasti kouluun! jänskää! Sitäpaitsi oon ihan kohta ollut täällä jo kuukauden! 

Ps. Pahoittelen tätä kuva tulvaa!

totaalinen breakdown

Tätä olen koko täällä olon ajan odottanut, että koska ensimäisen kerran saan totaalisen hermoromahduksen. Meille on tullut koulussa uus opettaja, joka on nuori mies Sri Lankalta eikä siis natiivi, eikä myöskään puhu paljoa englantia ja sen mitä puhuu niin intialaisella aksentilla. Meillä on koulussa myös sääntö, että siellä ei saa puhua Englantia. Ensinnäkin koko päivän tuli hirvee määrä vaikeita uusia sanoja, joita en ymmärtänyt vaikka se kuinka yritti niitä Espanjaksi mulle selittää ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vaan nyökytellä päätä ja toivoo,että se ei käske modostamaan kyseisestä sanasta lausetta ja tarkistaa sanat jälkeenpäin netistä. Tän jälkeen meidän piti kysellä toisiltamme ja opettajalta erinäisiä kysymyksiä ja vastata niihin. No mun osa tässä ringissä oli tietenkin vastata sen opettajan kysymyksiin. Sitten se joka kerta laitto sinne kysymykseen jotain niin vaikeita sanoja, että en koskaan ymmärtänyt heti ekalla kerralla mitä se kysyi. Sitten mä tietysti yritän tällä mun haparoivalla kielitaidolla kysyä, että mitä mikäkin tarkottaa ja se aina vastasi ihan vääriin asioihin. Sen jälkee tietty yritin englanniksi kysyä ja taas sama homma ja sain vielä päälle kuulla tarinan, että en opi koskaan espanjaa, jos puhun Englantia. Ja kirsikkanan kakun päällä se, että yritän selittää sille Espanjaksi, että se ei vastannut siihen kysymykseen mitä kysyin ja näin ollen en edelleenkään tajua koko kysymystä mihin pitäis vastata, niin se alkaa korjaamaan niitä mun lauseita ja käskee aina toistamaan sen saman lauseen aina alusta siihen asti mihin olin päässyt ja samalla se toistaa sitä oikeeta lausetta päälle puhuen ja sain jatkaa kysymyksen tekemistä vasta, kun olin sanonut sen kaikein täysin oikein siihen asti mihin olin päässyt ja samalla se hokee koko ajan: Try! Try!. Siinä vaiheessa meikäläisellä kilahti kyllä sen verran pahasti, että pääsi suusta kovaan ääneen useempi v***u ja kerpele. Teki vain mieli hutaa suomeksi, että mä en vaan tajua! ja ottaa kamppeet kainaloon ja lähteä litomaan. Päädyin kuitenkin hillitsemään itseni ja yritin siinä sitten, sen loppu ajan koota itteeni ja istuin viimisen 20min. käytännössä mykkänä. Kun lähdin koululta teki vaan niiiiiin hirveesti mieli ottaa puhelin kouraan ja soittaa jollekkin suomeen ja kiukutella suomeksi. Kun pääsin kotiin oli pakko tunkea vain suu täyteen salmiakkia, istua alas ja ajatella, että kyllä tää tästä helpottuu ja salmiakki tepsi!

Sitä ei oikeasti osaa etukäteen ajatella, kuinka stressaavaa on se, kun oikeastaan koko ajan puhuu vieraalla kielellä, etkä pysty ilmasemaan itseäs niinkun haluisit. On ihana puhua Englantia, koska se on niin helppoa ja ihmiset ymmärtää suunnileen mitä yrität sanoa, mutta silti tulee tosi paljon tilanteita, joissa et saa sanottua jotain asiaa tai sitten joudut selittämään sen kiemuroiden kautta, etkä koskaan voi olla varma, että se toinen on oikeasti ymmärtänyt sen asian just niin, kun oli tarkoittanu. Sitten tämä Espanja... Et tiedä koskaan mitä ravintolassa tilaat, koitat vaan arvailla sinne päin. Joudut jännittämään ihan joka paikassa sitä, että miten selviät seuraavasta tilanteesta ja pelätä, että jos joku sattuu sanomaan jotain odottamatonta tai kysyy jotain, etkä tajuakkaan mitä se sanoo. Mutta onneksi tää kielitaito kehittyy koko ajan ja ymmärrän oikeasti jo paljon paljon enemmän, kun 3 viikkoa sitten. Eikä täällä oikeasti niin kauheeta ole, kun mitä tosta edellisestä avautumisesta voisi päätellä :D Välillä asiat on vaan niin paljon hankalampia, kun on vähän pihalla kaikesta ja on tosi turhauttavaa, kun ei saa ilmastua itseään niin kun haluaisi.

Eilen oltiin käymässä lukuvuoden viimeisissä  Miércoles Po pippaloissa (ne on vaihtareille suunnatut kemut, joihin osallistuu myös tosi paljon paikallisia ja ne järjestetään joka keskiviikko vaihtuvasa paikassa ympäri Santiagoa), jotka järjestettiin tällä kertaa isossa teatterissa. Siellä oli kyllä semmonen meno, että heikompaa alko hirvittään. Oon täällä ihmetellyt kun baarien (yökerhojen) oven edustat on peitetty kaltereilla ja ihmisiä annostellaa sisään baariin sellasesta pienestä ovesta. Tuollakin oli eilen ihan järkyttävä määrä ihmisiä ja mietin vain, että kuinka ne kaikki ihmset saadaan pihalle siitä pienestä ovesta, jos jotain sattuu, enkä ainakaan vielä oo huomannut missään yhtään hätäuloskäyntiä. Toinen hassu juttu on baareissa se, että siellä ei oo wc paperia niissä kopeissa ollenkaan. Siinä oven suulla istuu koko illan ihminen rullan kanssa (tai sit sillä on valmiiksi tehtyjä pieniä wc-paperi nyyttejä) ja hokee propina (tippi/palveluraha) ja annostelee sitä paperia sulle rahaa vastaan. Mullahan ei tietty eilen ollut kolikoita mukana ja tästä johtuen pulitin siis muutamasta vessapaperin palasta 1000 pesoa, joka on euroissa aika tarkkaan 1,6€. Kolmas totuttelun aihe on ollut baareissa juomien ostaminen. Ensin jonotat kassalle, jolle kerrot minkä juoman tilaat ja maksat sen. Sen jälkeen siirrytään baaritiskille, joka ottaa sen kuitin ja valmistaa juoman. Juomat täällä on ihan toista luokkaa kuin suomessa. Drinkit tehdään melko pieneen kertakäyttömukiin, johon laitetaan pohjalle muutma jää, jonka jälkeen viinaa kaadetaan reilusti yli puolen välin ja sen jälkeen pieni liraus limpparia päälle. Ei tarvi illassa kovin usein kydä tiskillä tosin mausta joutuu vähän tinkimään, toki sekin on makuasia.

Tää viikko on taasen vierähtänyt yhdessä hujauksessa ja huomenna ollaankin lähdössä koulusta opintoretkelle (tosin opettajat ei lähde mukaan) La Serenaan, joka on meren rannalla n. 500km. täältä Santiagosta pohjoseen. Tosi kivaa, kun pääsee näkeen vähän uusia paikkoja!

Kaasua!

Viime yönä sain sitten ensikosketuksen kaasu vuotoon (jota ei sitten loppu viimein ollutkaan). Jo Ausseissa pelkäsin aina hirmusesti kaasuhelloja ja nyt täällä ihan kaikki toimii kaasulla. Viime yönä heräsin siihen, että tää perheen äiti tulee herättelemään mua ja käskee lähtemään ulos, koska joku mies oli kulkenut talon ohi ja haistanut kaasun ja tullut herättämään meidät (Toi äiti oli myös sitä mieltä, että täällä haisee kaasu hetken haisteltuaan). No siellä me sitten pihalla kökötettiin yöpaidoissamme odottelemassa, kun ensin soitettiin kaasuyhtiöön, joka käski taas soittaa palokunnalle. Kohta tänne ajoikin pillit ulvoen 3 paloautoa täynnä palomiehiä, joita oli ehkä n. 20. Hetken aikaa ne mittaili kaasumittareiden kanssa ja totesivat, ettei täällä ole mitään vuotoa. Lopulta kävi ilmi, että se haju oli ilmeisesti maalin haju, kun tätä taloa on tässä viimepäivinä maalattu. Tänään sitten noi varoitteli mua tuosta kaasusta ja kuinka ei saa laittaa valoja päälle ja jos tulee maanjäristys kaikki kaasu jutut pitää sulkea jne.jne. Enhän mää ees tiedä mille kaasu haisee!

Kävin sunnuntaina kokeilemassa ensimmäistä kertaa miltä se juokseminen täällä tuntuu. Ensinnäkin viime kerrasta on kulunut varmaan jo kohta kuukausi ja toiseksi tää ilma on jotain ihan järkyttävää, joten eihän se kovin hyvälle tuntunut. Täällä on tosi vähän mitään suurempia puistoja ja  nää täällä perheessä sano myös, että tavallisella jalkakäytävällä ei saa juosta!? mutta onneksi tästä ihan vierestä menee sellanen tosi pitkä väylä/kävelytie (jossa saa juosta) noitten kaistojen välissä, jossa on hiekkaa mikä on tosi kiva!  Mutta toi ilma on kyllä sellasta, että siitä on raikkaus kaukana! Jo ekan kilometrin jälkeen tuntu siltä, kun keuhkot ois tulessa ja että kuukahdan siihen tien poskeen ihan justiinsa. Toivon mukaan noi keuhkot tottuu tähän ilmaan ja oleminen helpottuu, ettei käy Austraalioita... Tai sitten pitää koulun alettua käydä vaan hengittelemässä raikasta kloorin hajua, siihen ne on ainakin tottunut.

Niin ja muuten mulla on nyt asunto! JEE! Ei se mikään maailman hienoin ja siistein ole, mutta sijainniltaan se on ihan mahtava ja vuokra kohtuullinen! Siinä on nyt asunut Ranskalainen vaihtari, joka muutaa 15 päivä pois eli sen jälkeen on mahdollista muuttaa. Siellä asuu mun lisäksi se omistaja ja yksi Chileläinen opiskelija tyttö, jotka molemmat vaikutti ihan huippu mukavilta. Ainoo iso miinus on se, että sillä omistajalla on koira ja se röökaa sisällä, mutta onneksi se muuttaa pois luultavasti kuukauden sisään, eli haju ongelman pitäs poistua. Ja itseasiassa siellä huoneessa ei haissut tupakka oikeastaan ollenkaan, pitää vaan muistaa aina pitää ovi kiinni. Ja ainahan sitä voi muuttaa, jos löytyy jotain parempaa, kun tällä hetkellä toi omaisuus mahtuu matkalaukkuun ja rinkkaan, niin se ei ole kovin suuri operaatio. Nyt on ainakin yksi huolenaihe vähemmän :)

Ensi viikonloppuna meillä ois espanjan kurssilta reissu La Serenaan (Santiagosta n.500km pohjoiseen). Läheskään kaikki ei ollut sinne lähdössä, koska sen joutuu itse maksamaan, mutta toivottavasti sinne on edes muutama menossa. Nyt pitäis vaan alkaa miettimään mitä sitä haluaisi tehdä kahden viikon pästä, kun meillä on 10 päivää lomaa, ennen kuin varsinainen koulu alkaa. Toisaalta ois mukava lähteä käymään Argentiinassa, mutta sinne on kuulemma vaikea päästä, koska kaikilla on lomaa. Toisaalta ois mukava lähteä, johonkin vaeltamaan esim. etelä Chileen, tosin siellä on vielä tosi kylmä. Onneksi tässä on vielä hetki miettimis aikaa.

Tässä ois vielä muutama kuva tuolta Santiagon keskustasta, joita napsin jo viikko sitten.