La Serena

Viikonloppu starttasi perjantaina siitä, kun hyppäsimme illalla puoli yhden aikaan bussiin, jonka kyydissä huristelimme La Serenaan. Täällä näköjään nuo pitkämatkan bussit on tosi mukavia vaikka mekin otettiin halvin mahdollinen. Sieltä löyty peitot ja tyynyt ja penkitkin sai kaadettua melkein makuuasentoon. Aamulla oltiinkin sitten 7 aikaan perillä ja meidän opettajan oli ollut tarkoitus varata meille hotelli, mutta eihän siellä sitten loppu viimein mitään varausta ollut ja pienen setvimisen jälkeen saatiin, kuitenkin huoneet sovittuun hintaan. Tämän jäkeen oli tarkoitus ottaa retki Valle De Elquin, mutta talven vuoksi kaikkien matkan järjestäjien toimistot oli kiinni. Yritettiin saada matkaa soittamalla, mutta kaiki bussit oli jo lähtenyt. Lähdettiin sitten kaupungille pööpöilemään ja miettimään mitä tehdään ja yhtäkkiä huomattiin liikenne valoissa paikallinen bussi, joka oli menossa oikeaan suuntaan ja hypättiin kyytiin. Koko matkan tie kulki vuoren rinteiden kyljessä ja maisemat oli ihan mielettömiä! Makalla oli pieniä kyliä, joihin olis ollut ihana pysähtyä päiväksi. Perillä kierreltiin ympäriinsä ja katseltiin kaupunkia, sekä nautittiin ensimmäisestä oikeasti lämpöisestä päivästä. Illalla yritettiin varata matkaa seuraavalle päivälle Isla Damakselle, mutta kaikki retket oli jo täynnä. Tässä kohtaa meinattiin vaipua jo epätoivoon, mutta onneksi hotellilta järkättiin meille taksi seuraavaksi päiväksi ja saatiin järkättyä omatoimi retki saarille.

Kolibri!

Jätävän kylmän yön jälkeen taksi nouti meidät aikaisin aamulla hotellilta. Meidän kuski oli sitten melko omalaatuinen tapaus ja pölisi ihan koko matkan. Olin ajatellut nukkuvani taksi matkan ajan, mutta maisemat oli niin hienot, että ei siinä malttanu silmiään sulkea. Perille päästyä kävi ilmi, että merellä on liian isot aallot, eikä ole varmaa, että päästäänkö saarille ollenkaan. Tunnin odottamisen jälkeen kuitenkin päästiin matkaan melkoisessa aallokossa. Välistä vähän hirvitti, että kuinkakohan meidän käy. Matkalla nähtiin parvi delffiinejä ja osa niistä innostu jopa hyppimään meille! Saarilla nähtiin pinguja, lintuja ja merileijonia. Merileijonat oli ehkä sympaattisimpia kavereita ikinä, siellä ne köllötteli kivien päällä onnellisena auringossa. 3 tunnin veneilyn jälkeen palattiin takaisin maalle posket ja nenät pahasti punoittaen. Paluumatkalla meidän taksikuski alko ehdottelemaan, että mentäisiin sen luo juomaan muutamat oluet, ennen kun meidä bussi lähtee yöllä. No meillä kun ei ollut mitään tekemistä niin suostuttiin ehdotukseen. Tää tarjous kuitenkin osottautui epätoivoseksi yritykseksi saada meidät vuokraamaan, joku mökkerö 7 tunniksi. Kun ei suostuttu niin taksikuski ajo meidät takasin kaupunkiin melkoisen myrtseissä tunnelmissa. Illalla hypättiin taas bussiin ja ajettiin takaisin Santiagoon.

Nähtiin myös laamoja!

Bongaa pingviini!

oon ilmeisesti syönyt tätä hyvällä ruokahalulla...

Reissussa oli ihan mielettömän hauskaa, vaikkakin tää organisointi puoli ontuikin aika pahasti. Tosin tästä voidaan kyllä syyttää meidän opettajaa, joka sanoi, että menette sinne vain ja mitään ei tarvitse varata etukäteen. Ehkä näillä on vähän rennompi asenne, kun meillä tiukkapipoisilla eurooppalaisilla. Onneksi nähtiin kutenkin kaikki se mitä oltiin etukäteen suunniteltukkin ja paljon enemmän! Maisemat oli tosi upeita ja vaihtelevia, nähtiin vuoria ja upeita hiekkarantoja. Tänä aamuna kyllä vähän harmitti palata takaisin tänne Santiagon vilinään. Olisi tehnyt mieli vaan heitää rinkka selkää ja lähteä kiertämään noita pieniä kyliä. Oli ihan hyvä käydä torstaisen hermojen menetyksen jälkeen taas vähän muistelemassa miksi tänne on tultu! :) Onneksi tälle viikolle on luvattu todella lämpimiä säitä ja tänäänkin saatiin nautiskella lounasta melkoisen lämpösissä tunnelmissa, toki edelleen auringon laskettua täällä on tosi kylmä.

 

Perjantai iltana pakkaillessa reissukamoja huomasin, että multa on hävinnyt huoneesta rahaa, vaatteita ja kello. Ensin vähän epäilin itseäni, että enkö vaan löydä niitä, mutta pöngityäni kaikki tavarat vähintään 3 kertaan lävitse totesin, että eihän niitä mistään löydy. Oon pitänyt täällä huoneen ovea auki, koska oon luottanut siihen, että ei täältä kukaan mitään varasta. Nyt kuitenkn tänä aamuna, kun kerroin tuolle äidille, että tavaroita on kadonnut se rupesi väittämään, että oon kuvitellut kaiken. No kun väitin vastaan niin se käski, mun tulla katsomaan sen nuoremman tytön huoneeseen ja sieltähän niitä vaatteita sitten löytyi sen lattialta. Tosin tää tyttö väitti ensin, että ne on tullut pyykistä sen huoneeseen ja kun kerroin että paita on ihan uus eikä sitä oo käytetty kertaakaan, niin se rupes väittämään, että yritän lavastaa sen syylliseksi. Se äiti kyllä huusi sille tytölle, mutta musta tuntuu, että se sai sen äitin puhuttua ympäri uskomaan, että se ei oo varastanut niitä. Onneksi pääsen muuttaan täältä pois viimeistään perjantaina, mutta yritän päästä lähtemään jo aikasemmin, koska tällä hetkllä täällä on aika kiree tunnelma. Tosin mua harmittaa edelleen ihan hirveästi, että osa vaatteista on edelleen kadoksissa samoin kello ja rahat. Tuskin niitä edes koskaan löytyy :( Kaikista huvittavinta tässä on se, että miten toi äiti voi olla oikeasti niin tyhmä, että se uskoo tota tyttöään ja toiseksi sillä tytöllä on ikää jo 31 vuotta.

Enää tää viikko espanjan kurssia jäljellä ja sen jälkeen 1,5 viikkoa lomaa, jonka jälkeen pitäs mennä oikeasti kouluun! jänskää! Sitäpaitsi oon ihan kohta ollut täällä jo kuukauden! 

Ps. Pahoittelen tätä kuva tulvaa!