Kävin tänään lounaalla Haileyn kanssa, jonka kanssa oltiin samalla Espanjan kurssilla. Siinä auringon paisteesta ja viinistä nautiskellessamme ruvettiin miettimään, että ollaan oltu täällä viikkoa vaille kaksi kuukautta ja esimerkiksi Hailey, joka on täällä vain yhden lukukauden on jo kuluttanut 1/3 vaihdostaan! Eikä me olla oltu, kuin ensimmäinen viikko koulussa! Tavallaan aika täällä kuluu ihan hirmuisen nopeaa, mutta samalla tosi hitaasti. Nyt tuntuu, että aika on mennyt yhdessä hujauksessa, mutta toisaalta kun rupeaa tarkemmin miettimään niin onhan tässä kerennytkin näkeen ja kokeen kaikenlaista kivaa. Täytyy silti myöntää, että välillä kun täällä on vesisade ja oikein kylmä ja harmaata niin välillä käy mielessä, että mitähän mää tällä teen. Onneksi tuo menee aina ohitse hetkessä ja sen jälkeen on aina vaan varmempi olo siittä, että oli oikea päätös lähteä! Eihän tälläistä pääse kokemaan kovin usein elämässään!
Ensimmäinen "viikko" on nyt koulua takana. Tai siis tiistaina kävin tekemässä lukkarin, keskiviikkona oli vain yksi luento, torstaina kunnon koulupäivä ja tänään vapaapäivä. Tää eka viikko on sellainen jollon oppilaat tekee lukkarit ja käy kursseilla, mutta niitä voi vielä vaihtaa jos haluaa. Niin ja kaikki opettajatkaan ei edes vaivaudu töihin tällä viikolla, koska ne kuulemma vielä lomailee.. Tiistaina kävin siis väsäämässä itselleni lukujärjestyksen, enkä voisi olla enempää onnellisempi! Koulua on vain tiistais-torstai, eli mun viikonloput kestää 4 päivää! Ihan mahtavaa! nyt on siis sen verran pitkiä viikonloppuja, että siinä kerkiää helposti vähän kauemmaksikin reissaamaan. Tosin tiistai ja torstai onkin sitten melkoisia päiviä, sillä sillon koulua on 11 tuntia ja se kaikki on liikuntaa! keskiviikkona koulua on vain 2 tuntia illalla ja se onkin ainoa kurssi, joka on normaalissa luokassa. Eli kursseina on tennis, harjoittelu ja motorinen kehitys, uinti, koris, käsipallo, voimistelu, luontoliikunta ja luento kurssina liikunnan perusteet. Lisäksi vaihtareita armahdetaan sen verran, että meidän tarvitsee olla läsnä ainoastaan 65% tunneista! Eli ei niitä tunteja nyt niin kauheasti syksyn aikana ole. Tosin en sitten tiedä kuinka paljon tähän kuuluu itsenäistä opiskelua, ryhmätöitä, tenttejä, läksyjä ja ym.
Keskiviikkoinen ensimmäinen luento oli kyllä melkoista höpö höpöä ja musta tuntu, että nää asiat on Suomessa selviä 6 luokan oppilaallekkin. Toisaalta en sitten tiedä oliko tää vain joku aloitus tunti ja muutuuko haastavammaksi jatkossa. Toisaalta mun kielen oppimisen kannalta ehkä parempi, että asiat on riittävän simppeleitä. Torstaina suuntasin sitten ensimmäiseen mega koulupäivään, melkoisen huonolla menestyksellä. Aamulla unenpöpperössä hyppäsin väärään suntaan menevään metroon ja tajusin sen vasta 2 pysäkkiä myöhemmin. Päästyäni sitten viimein oikealle asemalle oli tarkoitus ottaa koulun bussi, mutta valitsin tietysti juuri väärän uloskäynnin ja myöhästyin bussista. Tämän jälkeen ajattelin, että kerkiän kyllä jos kävelen oikein reippasti ja 2km jälkeen loppu kävelytie ja oli käännyttävä takas.Tässä vaiheessa totesin, että ehkä nyt vaan pitää odottaa se seuraava bussi. Tunnithan meillä on siis aina 2 tai 4 tunnin tunteja eli mitään ainetta ei oo koskaan vaan 45min. vaan aina vähintään 1,5 tuntia. Eli ensimmäinen kunnon koulupäivä ja missasin heti ensimmäisen koris tuntini.
Ensimmäisellä tunnilla jolle kerkisin (harjoittelu ja motorinen kehitys) otettiinkin sitten tästä neidistä kaikki luulot pois ja oli todettava, että rapakunnossa ollaan! Tunti oli siis juoksulenkki, spurtteja, vatsalihaksia, punnerruksia, leuanvetoa, stattisia pitoja nojapuilla ym. ja näistä kaikista on siis joku tietty suoritus, joka pitää läpäistä! Jalkojen osalta ei kauheasti jännitä (kiitos keväisen juoksu innostuksen), mutta nää mun pulkan narut on n. 10 vuotiaan lapsen voimatasolla, joten saas nähdä miten mun käy. Pitää vissiin oikeasti alkaa tekemään jotain! Huvittavinta tässä vaan on se, että en ois läpäissyt noita juttuja edes uima aikoinani, joten en oikeen oo varma, että mitä taikatempuja tässä pitäisi tehdä.
Tokana tuntina olikin käsipalloa, joka mielestäni sujui oikein mallikkaasti huomioon ottaen sen, että en oo koskaan pelannut käsipalloa, eikä mulla oo mitään hajua sen säännöistä! ja se opettaja tuli vielä kysymään tunnin jälkeen, että oonko pelannut jotain pallo peliä, eli ei se ihan surkeasti vissiin mennyt, vaikka ihan aina en ollutkaan varma säännöistä. Nyt kyllä oon onnellinen meidän viime vuoden liiksan sivuaineesta, joka varmasti auttaa nyt monessa asiassa aika paljon.
Kolmannella tunnilla oli uintia ja se mun tuutori ope oli sitten laittanut mut poikien ryhmään! Oli siellä onneksi yksi tyttö mun lisäksi, jonka lukkariin ei ollut myöskään sopinu ne tyttöjen tunnit eli ei onneksi tarvi ihan yksinään olla. Toisaalta onneksi se on just uinti, jossa oon poikien ryhmässä, koska muissa lajeissa voisin olla aika pulassa. Oli kyllä hauska kattoo, kun joitain poikia otti vähän pattiin, kun pieksin ne joka viestissä 100-0. Niin ja huvittavinta, että tuo sama opettaa koordinoi meidän koulun urheilu juttuja ja valmentaa uintia. Eli oon sen kanssa tässä viestitellyt jo useaan otteeseen. Viikon päästä maanantaina hyppään taas altaaseen 6 vuoden tauon jälkeen ihka oikeisiin reeneihin! Vitsit, että oon innoissani! Tosiaan reenaan nyt alkuun harraste ryhmässä (niitä on siis 3 taso ryhmää ja oon sitten niistä ylimmässä), koska en pääse keskiviikon kilparyhmän reeneihin koulun takia, mutta jos menee hyvin niin voin vaihtaa siihen kilparyhmään yhdestä poissaolosta viikossa huolimatta. Niin ja saattaapi olla, että pääsen myös joihinkin kisoihinkin osallistumaan! Kuuteen vuoteen en oo ees juuri uimahallialla käyny ja muutaman hassun kerran vähän pulikoimassa. Saas nähdä tuleeko niistä treeneistä samaa fiilistä, kun ennen :)
Uinnin jälkeen mulla oli luontoliikuntaa. Se opettaja on myös mun tuutori opettaja ja kun sanoin haluavani tän kurssin, niin se selitti mulle mitä kaikkea siihen kuuluu. Siinä sitten nyökyteltyäni, että joo joo kuulostaa hyvältä, niin se vielä toisti uudestaan, että olenhan nyt varmaan ymmärtänyt, että tällä kusrssila joutuu siis yöpyyn ulkona teltassa (koulun pihassa juoksuradalla :D). En oikeen tiedä minä kaupunkilais neitinä se mua oikein pitää. Tällä ekalla tunnilla sitten totesin, että ei mulla taida kauheasti hätää olla, koska mun luokkakavereista suurin osa ei ollut koskaan edes nähnyt kompassia tai tiennyt edes mikä se on, eikä ne osannut sytyttää edes nuotiota saati käyttää kirvestä. Kurssilla on siis kolme retkeä: Ensimmäinen on yksi yö koulun pihassa. Toinen on yhden yön pyöräretki. Kolmas on kolmen yön retki jonnekkin vähän kauemmaksi. Kuulostaa siis oikein kivalta kurssilta ja siellä toimitaan 5 hengen ryhmissä, joissa kaikki jutut tehdään yhdessä ja saadan siis kaikki kurssista sama numero, eikä kunnon tenttiä ole ollenkaan.
Tänään lihakset on huutanut hoosiannaa ja joka ikinen paikka kropasta on kipeenä. Toivotaan, että joka viikko ei oo sama olotila. Koulumatka on onneksi pelkäämääni lyhyempi ja kokonaisuudessaan sihen kuluu ruuhkassakin maksimissaa 45min. joka täällä ei oo lainkaan paha aika. Aluksi olin ajatellut hommaavani pyörän ja kulkevani sillä, mutta tuo liikenne on kyllä sen verran kaoottista, että näin tapaturma alttiille ihmiseelle on ehkä parempi pysytellä busseissa ja metroissa. Meidän kampus on aika pieni, mutta näin ainakin vaikuttaa tosi tosi kivalta kaikki opettajat tuntee oppilaat. Tosin yksi asia johon on aika vaikea tottua on se, että kun opettajat tulee käytävällä vastaan niin ne tulee aina moiskauttelemaan poskipusuja. Sama homma myös oppilaiden kanssa, kun meet tunnille niin pitää kaikki käydä pusuttelemassa lävitse. Näin jäyhänä suomalaisen se tuntuu jotenkin tosi omistuiselta. Vaikkakin oon jo tottunut siihen aika hyvin, että aina kun meet tapaamaan jotain tai joku tule meille niin on annettava poskipusu. Mutta se, että joka aamu pitää pussata kaikki opettajat ja opiskelu kaverit (joita joka tunnilla on n.30) niin on jo vähän liikaa...
Tosi monet mun koulukaverit on tosi nuoria, välillä siellä tunsi itsensä suunnilleen isoäidiksi, kun ne voivotteli, että oonko oikeasti jo niiiiiiiiin vanha. Mutta kaikki (yhtä lukuunottamatta)oli ihan huippu mukavia ja avuliaita. Myö opettajat oli tosi tosi kivoja ja rentoja, koska olin jotenkin odottanut, että täälä opettajat olisi jotenkin kauhean tiukkoja. Sitten oli tämä yksi räkänokka, joka on mun kanssa luontoliikunnan kurssilla. Se koko aika kysy, että mitä mieltä oon opetuksen tasosta, onko se parempaa kuin Suomessa ja koska meillä suomessa on niiden opintopisteet 1,5 pisteen arvosia niin tarkoittaako se sitä, että niiden koultus on parempaa, kun meidän. Myös kuulemma Chilen opetuksen on oltava tasokkaampaa, koska ilmainen koulutus ei voi olla yhtä hyvää. Se löysi kaikesta syitä miksi niiden opetus on parempaa ja tasokkaampaa, kuin meidän aina arvosanoista ihmismäärään. Siinä kohtaa teki mieli kyllä vähän avautua, mutta päätin kuitenkin pysyä hiljaa. Hei ei oo kiva tulla uuteen maahan toiselta puolelta maapalloa ja sitten joku 40kg painava pikku nörtti, joka ei oo ikinä edes kuullutkaan Suomesta, eikä osaa edes nuotiota sytyttää haukkuu sun kotimaas aivan lyttyyn ilman, että tietää asioista yhtään mitää! Käskin sitten suutuspäissäni googlettaan Suomen koulutuksen netistä, katotaan onko ens tunnilla vähän hiljaisempaa.
Tosin tällä on muutama asia josta oon ihan todella kateellinen Chileläisille. Ensimmäinen on avokado. Oi että! Kypsiä avokadoja saa ihan jokaisesta kadun kulmasta ja ihan pilkkahintaan. Ennen tänne tuloa en niistä juurikaan välittänyt, mutta nyt on uusi rakkaus syntynyt. Toinen asia on naisten pyllyt. Täällä joka naisella on kauniin pyreä peppu. Oisin valmis vaihtamaan oman latta persukseni noihin pyöreämpiin versioihin vaikka saman tien! Onkohan täällä muutakin kivaa esim. noi vuoret joita jaksaa ihmetellä joka ikinen päivä, on ne sen verran komeat. Ja muutenkin luonto on tosi kaunis ja vaihteleva.
Ai niin käytiin tänään varaan meille reissu sunnuntaille Valle de Nevadoon eli vihdosta viimein Andien rinteet kutsuu! Parhaimmillaan siellä viiletellään n. 3,5km korkeudessa meren pinnasta! Oih voi, en voisi olla enään yhtään enempää innoissani!
Ensimmäinen "viikko" on nyt koulua takana. Tai siis tiistaina kävin tekemässä lukkarin, keskiviikkona oli vain yksi luento, torstaina kunnon koulupäivä ja tänään vapaapäivä. Tää eka viikko on sellainen jollon oppilaat tekee lukkarit ja käy kursseilla, mutta niitä voi vielä vaihtaa jos haluaa. Niin ja kaikki opettajatkaan ei edes vaivaudu töihin tällä viikolla, koska ne kuulemma vielä lomailee.. Tiistaina kävin siis väsäämässä itselleni lukujärjestyksen, enkä voisi olla enempää onnellisempi! Koulua on vain tiistais-torstai, eli mun viikonloput kestää 4 päivää! Ihan mahtavaa! nyt on siis sen verran pitkiä viikonloppuja, että siinä kerkiää helposti vähän kauemmaksikin reissaamaan. Tosin tiistai ja torstai onkin sitten melkoisia päiviä, sillä sillon koulua on 11 tuntia ja se kaikki on liikuntaa! keskiviikkona koulua on vain 2 tuntia illalla ja se onkin ainoa kurssi, joka on normaalissa luokassa. Eli kursseina on tennis, harjoittelu ja motorinen kehitys, uinti, koris, käsipallo, voimistelu, luontoliikunta ja luento kurssina liikunnan perusteet. Lisäksi vaihtareita armahdetaan sen verran, että meidän tarvitsee olla läsnä ainoastaan 65% tunneista! Eli ei niitä tunteja nyt niin kauheasti syksyn aikana ole. Tosin en sitten tiedä kuinka paljon tähän kuuluu itsenäistä opiskelua, ryhmätöitä, tenttejä, läksyjä ja ym.
 |
| Mun koulun takapihalla on ANDIT! |
 |
Ensimmäisellä tunnilla jolle kerkisin (harjoittelu ja motorinen kehitys) otettiinkin sitten tästä neidistä kaikki luulot pois ja oli todettava, että rapakunnossa ollaan! Tunti oli siis juoksulenkki, spurtteja, vatsalihaksia, punnerruksia, leuanvetoa, stattisia pitoja nojapuilla ym. ja näistä kaikista on siis joku tietty suoritus, joka pitää läpäistä! Jalkojen osalta ei kauheasti jännitä (kiitos keväisen juoksu innostuksen), mutta nää mun pulkan narut on n. 10 vuotiaan lapsen voimatasolla, joten saas nähdä miten mun käy. Pitää vissiin oikeasti alkaa tekemään jotain! Huvittavinta tässä vaan on se, että en ois läpäissyt noita juttuja edes uima aikoinani, joten en oikeen oo varma, että mitä taikatempuja tässä pitäisi tehdä.
Tokana tuntina olikin käsipalloa, joka mielestäni sujui oikein mallikkaasti huomioon ottaen sen, että en oo koskaan pelannut käsipalloa, eikä mulla oo mitään hajua sen säännöistä! ja se opettaja tuli vielä kysymään tunnin jälkeen, että oonko pelannut jotain pallo peliä, eli ei se ihan surkeasti vissiin mennyt, vaikka ihan aina en ollutkaan varma säännöistä. Nyt kyllä oon onnellinen meidän viime vuoden liiksan sivuaineesta, joka varmasti auttaa nyt monessa asiassa aika paljon.
Kolmannella tunnilla oli uintia ja se mun tuutori ope oli sitten laittanut mut poikien ryhmään! Oli siellä onneksi yksi tyttö mun lisäksi, jonka lukkariin ei ollut myöskään sopinu ne tyttöjen tunnit eli ei onneksi tarvi ihan yksinään olla. Toisaalta onneksi se on just uinti, jossa oon poikien ryhmässä, koska muissa lajeissa voisin olla aika pulassa. Oli kyllä hauska kattoo, kun joitain poikia otti vähän pattiin, kun pieksin ne joka viestissä 100-0. Niin ja huvittavinta, että tuo sama opettaa koordinoi meidän koulun urheilu juttuja ja valmentaa uintia. Eli oon sen kanssa tässä viestitellyt jo useaan otteeseen. Viikon päästä maanantaina hyppään taas altaaseen 6 vuoden tauon jälkeen ihka oikeisiin reeneihin! Vitsit, että oon innoissani! Tosiaan reenaan nyt alkuun harraste ryhmässä (niitä on siis 3 taso ryhmää ja oon sitten niistä ylimmässä), koska en pääse keskiviikon kilparyhmän reeneihin koulun takia, mutta jos menee hyvin niin voin vaihtaa siihen kilparyhmään yhdestä poissaolosta viikossa huolimatta. Niin ja saattaapi olla, että pääsen myös joihinkin kisoihinkin osallistumaan! Kuuteen vuoteen en oo ees juuri uimahallialla käyny ja muutaman hassun kerran vähän pulikoimassa. Saas nähdä tuleeko niistä treeneistä samaa fiilistä, kun ennen :)
Uinnin jälkeen mulla oli luontoliikuntaa. Se opettaja on myös mun tuutori opettaja ja kun sanoin haluavani tän kurssin, niin se selitti mulle mitä kaikkea siihen kuuluu. Siinä sitten nyökyteltyäni, että joo joo kuulostaa hyvältä, niin se vielä toisti uudestaan, että olenhan nyt varmaan ymmärtänyt, että tällä kusrssila joutuu siis yöpyyn ulkona teltassa (koulun pihassa juoksuradalla :D). En oikeen tiedä minä kaupunkilais neitinä se mua oikein pitää. Tällä ekalla tunnilla sitten totesin, että ei mulla taida kauheasti hätää olla, koska mun luokkakavereista suurin osa ei ollut koskaan edes nähnyt kompassia tai tiennyt edes mikä se on, eikä ne osannut sytyttää edes nuotiota saati käyttää kirvestä. Kurssilla on siis kolme retkeä: Ensimmäinen on yksi yö koulun pihassa. Toinen on yhden yön pyöräretki. Kolmas on kolmen yön retki jonnekkin vähän kauemmaksi. Kuulostaa siis oikein kivalta kurssilta ja siellä toimitaan 5 hengen ryhmissä, joissa kaikki jutut tehdään yhdessä ja saadan siis kaikki kurssista sama numero, eikä kunnon tenttiä ole ollenkaan.
Tänään lihakset on huutanut hoosiannaa ja joka ikinen paikka kropasta on kipeenä. Toivotaan, että joka viikko ei oo sama olotila. Koulumatka on onneksi pelkäämääni lyhyempi ja kokonaisuudessaan sihen kuluu ruuhkassakin maksimissaa 45min. joka täällä ei oo lainkaan paha aika. Aluksi olin ajatellut hommaavani pyörän ja kulkevani sillä, mutta tuo liikenne on kyllä sen verran kaoottista, että näin tapaturma alttiille ihmiseelle on ehkä parempi pysytellä busseissa ja metroissa. Meidän kampus on aika pieni, mutta näin ainakin vaikuttaa tosi tosi kivalta kaikki opettajat tuntee oppilaat. Tosin yksi asia johon on aika vaikea tottua on se, että kun opettajat tulee käytävällä vastaan niin ne tulee aina moiskauttelemaan poskipusuja. Sama homma myös oppilaiden kanssa, kun meet tunnille niin pitää kaikki käydä pusuttelemassa lävitse. Näin jäyhänä suomalaisen se tuntuu jotenkin tosi omistuiselta. Vaikkakin oon jo tottunut siihen aika hyvin, että aina kun meet tapaamaan jotain tai joku tule meille niin on annettava poskipusu. Mutta se, että joka aamu pitää pussata kaikki opettajat ja opiskelu kaverit (joita joka tunnilla on n.30) niin on jo vähän liikaa...
Tosi monet mun koulukaverit on tosi nuoria, välillä siellä tunsi itsensä suunnilleen isoäidiksi, kun ne voivotteli, että oonko oikeasti jo niiiiiiiiin vanha. Mutta kaikki (yhtä lukuunottamatta)oli ihan huippu mukavia ja avuliaita. Myö opettajat oli tosi tosi kivoja ja rentoja, koska olin jotenkin odottanut, että täälä opettajat olisi jotenkin kauhean tiukkoja. Sitten oli tämä yksi räkänokka, joka on mun kanssa luontoliikunnan kurssilla. Se koko aika kysy, että mitä mieltä oon opetuksen tasosta, onko se parempaa kuin Suomessa ja koska meillä suomessa on niiden opintopisteet 1,5 pisteen arvosia niin tarkoittaako se sitä, että niiden koultus on parempaa, kun meidän. Myös kuulemma Chilen opetuksen on oltava tasokkaampaa, koska ilmainen koulutus ei voi olla yhtä hyvää. Se löysi kaikesta syitä miksi niiden opetus on parempaa ja tasokkaampaa, kuin meidän aina arvosanoista ihmismäärään. Siinä kohtaa teki mieli kyllä vähän avautua, mutta päätin kuitenkin pysyä hiljaa. Hei ei oo kiva tulla uuteen maahan toiselta puolelta maapalloa ja sitten joku 40kg painava pikku nörtti, joka ei oo ikinä edes kuullutkaan Suomesta, eikä osaa edes nuotiota sytyttää haukkuu sun kotimaas aivan lyttyyn ilman, että tietää asioista yhtään mitää! Käskin sitten suutuspäissäni googlettaan Suomen koulutuksen netistä, katotaan onko ens tunnilla vähän hiljaisempaa.
Tosin tällä on muutama asia josta oon ihan todella kateellinen Chileläisille. Ensimmäinen on avokado. Oi että! Kypsiä avokadoja saa ihan jokaisesta kadun kulmasta ja ihan pilkkahintaan. Ennen tänne tuloa en niistä juurikaan välittänyt, mutta nyt on uusi rakkaus syntynyt. Toinen asia on naisten pyllyt. Täällä joka naisella on kauniin pyreä peppu. Oisin valmis vaihtamaan oman latta persukseni noihin pyöreämpiin versioihin vaikka saman tien! Onkohan täällä muutakin kivaa esim. noi vuoret joita jaksaa ihmetellä joka ikinen päivä, on ne sen verran komeat. Ja muutenkin luonto on tosi kaunis ja vaihteleva.
Ai niin käytiin tänään varaan meille reissu sunnuntaille Valle de Nevadoon eli vihdosta viimein Andien rinteet kutsuu! Parhaimmillaan siellä viiletellään n. 3,5km korkeudessa meren pinnasta! Oih voi, en voisi olla enään yhtään enempää innoissani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti