Buenos Aires

Nyt on sitten ensimmäinen neljännes vaihdosta kulunut! Eli kolme kuukautta täällä Chilessä tuli täyteen lauantaina. Myös kevät alkoi virallisesti viikonloppuna ja onneksi myös säätiedotus on samaa mieltä! Toivottavasti se myös pitää paikkansa! Mutta ainakin tämän päivän osalta näyttää hyvältä ja nytkin tässä juuri istuskelen parvekkeella kahvimuki kourassa auringon lämmöstä nauttien :) Vapaapäivät <3 

Me palattiin eilen Buenos Airesista erinäisten pikku ongelmien saattelemana, mutta onneksi reissu oli ihan mahtava ja selvittiin hengissä kaikki tavarat tallella kotiin kaikista pelotteluista huolimatta. Ei se Argentiina ja Buenos Aires sen vaarallisemmalta juuri vaikuttanut, kun Chilekään. Tosin kyllä me aikas varovaisia oltiin. Kaikki kyseli, että ollaanko ihan hulluja, koska matkustus välineenä oli bussi ja matkustus aika oli n. 22h, että eikö ois vaan helpompi lentää ja säästäisi kuulemma aikaakin. Mun mielestä kuitenkin yks reissun kohokohdista oli Andien ylitys bussilla ja ne maisemat oli jotain niin upeaa, että sitä ei sanoin eikä valokuvin pysty edes kuvailemaan! välillä piti melkein nipistää itseään, että tajusi sen olevan totta, että täällä sitä nyt oikeasti ollaan! Andeilla! yli 4km korkeudessa! Jotenkin aina välillä unohtaa kokonaan nauttia, kun on niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä ja kauhee vauhti päällä suhaa vaan paikasta toiseen. Paljon ois jäänyt näkemättä, jos tuonkin matkan oisi hurauttanut lentokoneella ylitse. Bussissa on vaan sitä matkustamisen meininkiä ja siinä kerkiää mukavasti turista jutun jos toisenkin matkakavereiden kanssa, nauttia maisemista ja ihan vaan siittä fiiliksestä. Tosin onhan ne lentokentätkin ihania ja se fiilis (jos sitä itse ilmassa oloa ei lasketa, se ei mulle oo kovin nautinnollista), että on lähdössä johonkin kauas uuteen paikkaan.

Matkaan lähdettiin lauantai aamuna 14.9 tosin meidän lähtö jo siinä vaiheessa vähän venähti, kun kaikki bussit oli myöhässä, koska Chilen ja Argentinan välinen raja oli ollut kiinni lumen vuoksi. Onneksi päästiin matkaan kuitenkin ainoastaan tunti aikataulusta myöhässä. Olin  taktikoinut nukkumalla edellisenä yönä vain muutaman tunnin, jotta uni maittaisi bussissa. Kuitenkin maisemat ja juttuseura oli sen verran hyvää, että eihän sitä koko matkan aikana malttanut silmiään ummistaa. Sinne me kiemurreltiin kurvikkaita teitä ylös asti. Rajalla meitä odottelikin "pikku jono" ja ensimmäiset 3 tuntia odotettiin, että päästäisiin tekemään rajamuodollisuuksia. Itse rajalla hoidettiin ensin paperi hommat ja tämän jälkeen bussi tyhjennettiin ja meidän matkatavarat läpivalaistiin, jonka jälkeen meidän käsimatkatavarat vielä tutkittiin. Läpäistiin tutkimukset vaikka sitten loppu viimein kävikin ilmi, että minä olin salakuljettanut Argentiinaan 2,5dl maitoa repussani ja Heidillä rajan oli ylittänyt 2 omenaa rinkassa, hups... (kaikkien maito, pähkinä hedelmä, vihannes ym. tuotteiden kuljettaminen rajan yli on siis kielletty). Tästä jatkettiin matkaa kohti Mendozaa jännittäen, että keretäänkö ajoissa Mendozasta Buenos Airesiin lähtevään bussiin, koska oltiin aikataulusta pari tuntia myöhässä.  Loppu matkasta päädyin myös toteamaan, että parhaat ja ikimuisoisimmat reissut on niitä, joissa kaikki ei mee ihan putkeen...

Mendozaan saavuttiin useampi tunti myöhässä, mutta hurrailtiin perille päästyä, että kerettiin kuitenkin ajoissa. Bussia odotellessa alettiin tutkailemaan tarkemmin lippuja ja huomattiin, että mulla ja Katalla on sama paikka bussissa (ostettiin liput siis eri aikaan). Bussi saapui ja laitettiin rinkat kyytiin ja saatiin ärtyneitä murahduksia ja murjottuja rinkkoja, koska meillä ei ollut antaa tippiä, koska ei oltu keretty vaihtamaan vielä Argentiinan rahaa ja tälle miehelle ei Chilen pesot kelvanneet. Ruvettiin sitten kyselemään kuskilta, että missä istutaan, koska meille on laitettu sama paikka bussissa (tässä vaiheessa ne oli jo ottanut mun lipun ja päästänyt bussiin sisälle). Siinä ne varmaan vartin ihmetteli lippuja ja tarkisti matkustaja listaa, josta mun ja Heidin kummankaan nimeä ei löytynyt. Kuitenkin jossain vaiheessa ne tajus, että meidän liput on kyllä juuri tähän bussiin, mutta eiliselle päivälle! Tässä kohtaa tuli mieleen omat sanani niistä onnistuneista reissuista ja siittä mitä sieltä suustansa kannattaa päästää. Me lähdettiin sitten bussikuskin kanssa selvittämään asiaa bussiyhtiön toimistolle, josta meitä pompoteltiin toimistosta toimistoon. Oikean toimiston löydyttyä ne ilmotti, että tälle päivälle ei oo enään tilaa missään bussissa. Siinä pääsi jälleen muutamat kerpeleet, koska meillä ei ollut Mendozaan yöpaikkaa ja muutenkin aika Buenos Airesissa oli tosi lyhyt. Onneksi toimistossa oli tosi ystävällinen mies, joka sitten auttoi meitä, koska toinen työntekijä koko ajan toitotti sille miehelle, että meidän pitäisi olla nöyriä ja että se on ihan meidän oma vika ja ja ja. Oltiin siis ostettu liput ihan kyseisen bussiyhtiön toimistolta Chilestä, koska ei uskallettu ostaa netistä kun pelättiin, että tehdään joku virhe tai otetaan liian lyhyt vaihtoaika, ensi kerralla taidan siis luottaa vain ja ainoastaan itseeni! Oltiin myös Heidin kanssa molemmat luettu lippuja useaan otteeseen, mutta ei oltu tajuttu virhettä. Onneksi se mies sai kuitenkin järkättyä meidät 2 tuntia myöhemmin lähtevään toisen bussiyhtiön bussiin. Tosin tästä juduttiin maksamaan n. 50€ eli ei ollutkaan enää ihan niin halvat liput, mutta onneksi ei sentään jouduttu uusia ostamaan. Illalla päästiinkin matkaan melkein ajallaan. Lippujen kanssa säädettäessä meille tultiin bussista sanomaan, että meidän pitää hakea tavarat bussista pois, että se pääsee matkaan. No se samainen työntekijä, joka oli siittä tipistä valittanut ei meinannut edes suostua etsimään meidän tavaroita, koska ei oltu annettu sille tippiä (tai siis se ei sitä itse hyväksynyt). Meidän tavarathan oli tietty alimmaisena ja ne joutu purkaan melkein koko bussin, että saatiin meidän tavarat sieltä pihalle. Tässä kohtaa on pakko myöntää, että olin hieman vahingoniloinen.

Sunnuntaina aamupäivällä saavuttiin Buenos Airesin bussiasemalle väsyneinä, mutta onnellisina. Pientä päänvaivaa meinas aiheuttaa mun matkustuksesta jälleen kerran turvonneet jalat ja kengät, jotka ei enää aamulla mahtuneetkaan jalkaan. Jos vaikka ens kerralla muistas laittaa ne lentosukat jalkaan, kun ne ihan sitä varten oon tänne hommannu. Bussiasemalta lähdettiin seikkailemaan kohti keskustaa hostellin etsintään. Ensimmäinen päivä kuluikin sitten pankkiautomaatteja etsiessä. Ei oltu tajuttu kuinka paljon hankalampaa on rahan saaminen automaatista Argentiinassa, kuin Chilessä. Ensinnäkään siellä ei pystynyt juuri missään maksamaan kortilla (suurempia kauppoja ja hienompia ravintoloita lukuunottamatta) ja pankki automaatteja ei meinannut löytyä mistään Sitten kun vihdoin löysit automaatin, niin sieltä oli rahat loppu! Ei ollu yks eikä kaks automaattia, mitkä jouduttiin testaamaan. Ensi kerralla siis paikallista rahaa mukaan! Ensimmäinen päivä siis sujui rahaa etsiessä kaatosateessa ja Argentiinalais-kiinalais ruokaa seisovasta pöydästä nautiskellen. Illalla painuttiinkin sitten ajoissa nukkumaan, koska jutun taso alkoi olla 22 tunnin bussissa matkustamisen ja jälkkäri pöydän aiheuttaman sokerihumalan vuoksi melkoisen alhaista tasoa.

Seuraava aamu valkeni edelleen sateisissa merkeissä ja tästä syystä päädyttiin shoppailu päivään.Kaikki oli kehunut kuinka paljon halvempaa Argntiinassa on Chileen verrattuna. Olihan siellä pikkuisen halvempaa, mutta ei kovin paljoa ja meidän saalis jäi aika vähäiseksi, suorastaan olemattomaksi. Tehtiin kuitenkin hyvinkin ahkerasti tutkimusta eri merkkisten Alfajoreksien (Argentiinalainen/Chileläinen kerroskeksi/leivos jonka välissä on manjaria(Argentinassa dulce de leche eli kondensoidusta maidosta tehty kinuski) ja parhaat on vielä kastettu suklaaseen) mausta ja vertailua Chilen vastaaviin. Todettiin, että halvimman ostaminen ei kannata ja Argentiinalaiset yksilöt ovat parempia, sekä halvempia. Täytyy myöntää, että tää entinen kinuskin ja toffeen vihaaja on alkanut kummasti viime aikoina kääntämään kelkkaansa (tästä kyllä joudun syyttämään Chilen surkeampaakin surkeampaa karkki valikoimaa ja esim. makuunin irttari pussin näkeminen Skypen välityksellä sai mut melkein vuodattamaan kyyneleitä). Argentiinalaisiahan sanotaan maailman kauneimmaksi kansaksi ja yritettiin tutkailla väitteen paikkansa pitävyyttä, mutta nyt on kyllä pakko myöntää, että oman henk. koht. mielipiteeni on, että ihan yhtä kauniita ja rumia ne oli kun kaikki muutkin maailman ihmiset, mutta ehkä vika onkin katsojan silmässä. Myöskin meidän korviin oli kantautunut huhuja erityisen komeista miehistä, mutta valitettavasti ne jäi kyllä meidän osalta näkemättä. Tosin mietittiin, että ehkä vaan ollaan liikuttu väärissä paikoissa. 

Meidän hostellilla oli mainostettu ilmaista kaupunki kierrosta ja tiistai aamuna sateen lakattua ajateltiin lähteä katsomaan miltä Buenos Aires oikein näyttää. Kierros oli ihan mahtava ja kierroksen vetänyt paikallinen nainen aivan loistava opas. Kierrettiin kaikki tärkeimmät kohteet ja opas kertoi meille mitä kaikkea Buenos Airesissa voikaan tehdä. Käytiin myös katsomassa ehkä yhtä kauneinta kirkkoa minkä olen koskaan nähnyt, tosin nimeähän en tietenkään muista. Päätettiin kierroksemme Cafe tortoniin tunnettuun paikalliseen kahvilaan, jossa iltaisin esitetään myös tango esityksiä. Päätettiin sitten heti käydä kokeilemassa kahvilan nimikko "annos": kaakao ja churrot, enkä kyllä pettynyt! Illaksi varasimme pöydän tango esityksestä, koska oltiinhan sentään maassa, jossa tanssitaan tangoa enemmän kuin missään muualla maailmassa! Esitys oli ihan mahtava ja sitä oisi jaksanut katsella pidempäänkin! (Valitettavasti kuvat on tosi huonoja, koska salamaa ei voinu käyttää)

 

Vähintäänkin epämääräinen yhdistelmä uutta ja vanhaa ( siellä oli/on säädös, että vanhoista taloista pitää säilyttää jokin osa)

Oikeustalo, jonka edessä oli paljon ihmisiä ja mediaa, koska Maradonalla oli joku oikeus käsittely tänä päivänä.

Talon omistaja oli rakennuttanut itselleen oman talon

Argentiinan keskus pankki, täällä painetaan kaikki Argentiinan raha

Jälleen mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa :D

puerto de la muher, tässä sillassa pitäisi nähdä tangoa tanssiva pari... Taustalla Puerto Madero jonka uudet hienot talot on lähes tyhjillään, koska kellään ei ole varaa asua niissä!

Casa Rosada

Keskiviikkona paistoi aurinko, joten päädyttiin tutkiskelemaan Palermossa siaitsevaa puistoaluetta, joka kuulemma on Turun kokoinen alue! Käytiin ostamassa evästä ja mentiin Japanilaiseen puutarhaan syömään niitä. Siinä me lammen rannassa istuttiin ja nautittiin eväistä, sekä auringosta, kunnes meinas omenan palat mennä väärään kurkkuun, kun joku kylähullu itsensäpaljastelia päätti astua kehiin. Päädyttiin siis pakkaamaan kimpsut ja kampsut melkoisen vauhdikkaassa tahdissa  ja jatkamaan matkaa eteenpäin. Käytiin myös katsomassa vanhaa teatteria, joka oli muutettu kirjakaupaksi nimeltään el Ateneo. Oli ihana kun ihmiset oli viettämässä siellä aikaa ja ihan vaan lukemassa kirjoja. Tosin kyllä määkin siellä aikaa viettäisin, kun oli niin hienot puitteet! Illalla mentiin Kata-Riinan kanssa katsomaan musikaali-sirkus-akropatia-teatteri näytöstä teatteri Broadwayhin esityksen nimi oli Strawaganza (http://www.stravaganza.com.ar/estadosdeltiempo/). Me ei oikein tiedetty mitä odottaa esitykseltä, koska traileri oli ehkä aavistuksen epäilyttävä :D mutta yllätyttiin melkoisen positiivisesti, koska se oli ihan mieletön! hintaa lipuilla oli vajaa 30€ ja koko 2 tuntia oli melkoista tykitystä!

El Ateneo

Torstaina lähdettiin käymään La Bogassa hieman köyhemmällä alueella. Tästä alueesta sanotaan, että tämä on se kuva mikä ihmisillä on Buenos Airesista. Alue oli ihan mukavan näköistä, mutta näki, että alueella asuu köyhempiä ihmisiä. Talot oli ränsistyneitä ja kaduilla oli paljon enemmän kulkukoiria ja roskia. Täältä ei juuri kuvaa oo, koska en ihan joka paikassa uskaltanut edes kaivaa kameraa esille. Iltapäivällä palattiin takaisin keskustaan ja käytiin katsomassa yhden patsaan luona, kuinka joka torstai klo.15 sinne kokoontuu isoäitejä ja äitejä etsimään lapsiaan ja lapsen lapsiaan, jotka katosivat viimeisen sotilashallinnon aikana. Etsittyjä oli 300 ja näissä kokoontumisissa oli löydetty muistaakseni 27. Tän jälkeen ostettiin liput turisti bussiin, koska oltiin kävelty niin paljon viimeisten päivien aikana, että ei enää yksinkertaisesti jaksettu kävellä. Se oli kuitenkin tosi kiva ja kierreltiin ympäri Buenos Airesia bussin kyydissä luurit korvilla. Oli kyllä melko turisti olo siellä ylhäällä kamera kaulassa istuessa :D Mutta se kierros oli oikein hyvä! Onneksi lippu oli voimassa vuorokauden ja saatiin jatkaa kierrosta vielä seuraavana päivänä, koska ei keretty kiertää sitä kokonaan, sillä illaksi oltiin varattu pöytä ennakkotietojen mukaan parhaasta pihvi paikasta la Cabrasta. Kyllähän sitä Argettiinassa pitää edes kerran, kunnon pihvi ja punaviini illallinen syödä. Tosin taaskaan ei mennyt hommat niinkuin Strömsöössä ja meidän varaus ei jostain kumman syystä ollutkaan kirjautunut ja näin ollen meillä ei ollutkaan pöytää. Tosin tunnin odottelun jälkeen saatiin pöytä ja oli se sen odottelun arvoista! Ihan mahtava rafla! Pihvi oli sanoisinko, ehkä jopa parasta mitä olen koskaan syönyt! Muutenkin paikka oli oikein viihtyisä.

Tää oli tällänen pikku katu vain 12 kaistaa yhteen suuntaan.

Perjantaina ennen bussin lähtöä ajeltiin turisti bussilla loppukierros kaupungilla, jonka jälkeen suuntasimme bussiasemalle odottelemaan bussia takaisin kotiin. Bussi lähti ajallaan ja matkaevääksi hamstrasimme vielä muutamia Alfajoreksia. Tällä kertaa kuitenkin bussiyhtiö yllätti ja saatiin ensimmäistä kertaa bussissa ihan oikeaa ruokaa, eikä vaan keksejä tai valkoistakin valkoisempia pahvin makuisia leipiä! Mahan viereen olikin sitten mukava käpertyä yöksi nukkumaan. Aamulla herätessä todettiin, että meidän bussi on myöhässä. Meillä oli ainoastaan 45min. vaihtoaika Mendozassa ja todettiin, että ei millään keretä siihen. Siinä me sitten jännitettiin, että onko bussi jo lähtenyt, kun oltiin puoli tuntia myöhässä. No eipä ollut lähtenyt! Niinkun ei mikään muukaan bussi! raja oli jälleen suljettu ja meidän matkan teko tyssäsi jälleen Mendozaan. Hetken aikaa odoteltiin että josko ne avais sen rajan, mutta pian ne ilmotti, että se on suljettuna koko päivän ja seuraavan kerran yritetään sunnuntai aamuna. Tässä vaiheessa meitä tietenkin harmitti ihan suunnattomasti, koska meillä oli tarkoitus illalla lähteä katsomaan itsenäisyyspäivä viikon juhlahumua kaupunkiin. No todettiin sitten, että ei se auta jäädä surkuttelemaan ja on lähdettävä hostellin etsintään. Siinä lonely planetin hostelli tarjontaa selaillessa paikalle sattui mies, joka kertoi ihan bussiaseman vieressä olevasta hostellista, joka oli vielä ihan kohtuullisen hintainen. Kun ulkona satoi räntää ja muihin hostelleihin oli matkaa useampi kilometri niin tämä mies tuntui suorastaan peastavalta enkeliltä! Saatiin hostellin viimeiset 3 sänkyä. Näin jälkeenpäin meillä kävi ihan älytön mäihä hostellin suhteen, koska moni ihminen oli joutunut viettämään yönsä bussiasemalla, koska koko kaupungin kaikki hostellit ja hotellit oli täynnä! Raja oli ollut kiinni jo useamman päivän ja yli pääsyä odotteli n. 15 000 ihmistä! Mendozan tutkiminen jäi aika vähälle, koska taivaalta satoi räntää ja muutenkaan meidän fiilikset ei ollu kovin katossa, joten päätettiin vietää rento päivä ostoskeskuksessa ja mentiin katsomaan Aviones (lentokoneet)-leffa. Oli kyllä vähän pettymys, kun se oli niin samanlainen kuin autotkin, mutta piristi kyllä mieltä!

Finlandia+Irelandia=Firlandia?

Sununtai aamuna päätettiin taktisesti mennä bussiasemalle jo ennen seitsemää vaikka meille oli sanottu edellisenä päivänä, että pitää tulla kahdeksan-puoli yhdeksän aikaan. Tämä kannatti, koska saatiin vaihettua liput heti ensimmäiseen bussiin! Jouduttiin me aika kauan odottamaan bussin lähtöä, mutta kahdeksalta siellä asemalla oli jo sellainen kaaos, että tuskin kaikki pääsi matkaan sunnuntaina. Bussissa istuessa todettiin, että vielä ei iloita ennen kuin ollaan rajan yli, koska bussit saatetaan käännyttää rajalta kelin takia ja jos jono on liian pitkä ei kaikki välttämättä ehdi ylittää rajaa ennen sen sulkeutumista. Mennessäkin meidän bussi oli viimeinen joka pääsi rajan yli ja loput joutui palaamaan Santiagoon. Onneksi aurinko paistoi ja lumisateesta ei ollut tietoakaan. Hyvä niin, sillä maisemat oli jotain niin uskomattoman, mahtavan, upeeta, että ei pysty edes käsittämään! Lumihuippusia vuoria, auringon paiste ja kirkkaan sininen taivas, siinä kyllä tuli muutamaan otteeseen todettua, että kyllä se luonto vaan on ihmeellinen! Pitkääkin pidempi jonotus rajalle ei tuntunut missään, koska maisemat oli niin kauniit, että niitä katsellessa vierähti helposti tunti, jos toinenkin. Itse rajan ylitys meni oikein mallikkaasti ja kello 8 aikaan illalla saapuivat kolme väsynyttä matkustajaa Santiagon bussiasemalle ja todettiin, että ei oltais ikinä uskottu näin sanovamme, mutta ihan kuin olisi kotiin palannut!

Siellä se auto jono rajalle kiemurtelee

Argentiina oli ihan mahtava maa ja Buenos Aires todella kaunis kaupunki! Uruguay päätettiin sitten jättää kuitenkin suosiolla seuraaville reissuille, koska Buenos Airesissa pelkästään oli niin paljon nähtävää. Kaupunkina Buenos Aires on kyllä huomattavasti kauniimpi, kuin Santiago ja siellä on paljon enemmän kauniita puistoja ja vihreää. Argentiinassa oli kaikki myös halvempaa ja ihanan näköisiä ravintoloita ja kahviloita, joka paikassa. Ihmiset oli myös huomattavasti ystävällisempiä ja metroon ahtautuminen huomattavasti sivistyneempää. Kuitenkin metro oli itsessään paljon likaisempi (ja siellä kuljeskeli kaiken näköstä hörhöä) ja ei läheskään niin kattava, kuin Santiagossa. Myöskin monet asiat toimii huomattavasti paremmin Chilessä! Eli jos nyt voisi sanoa niin oli kiva käydä (ja haluan vielä mennä uudelleenkin), mutta oli myös kiva palata takaisin :) niin ja Mendoza, ei muistella pahalla!

Vaikka näiden sählinkien vuoksi meillä jäikin nyt sitten juhlimatta Chilen itsenäisyys, niin onneksi tää juhla humu alkoi jo osittain edellisellä viikolla! Koulussa oli torstaina cueca esityksiä ja kilpailuja, Chileläisiä leikkejä ja pelejä, emppanadoja unohtamatta. Oli hauska kun täällä Cuecaa osaa tanssia kaikki ja kaikki on myös sitä valmiita tanssimaan! Suomessa kun sanottais jollekkin parikymppiselle pojalle tai tytölle, että alahan tanssia polkkaa, niin 1. se ei osaisi ja 2. jos osais niin se ei sitä ainakaan julkisesti koulun edessä suostuisi tekemään. Perjantaina käytiin myös tarkastamassa Santiagon opiskelioille tarkoitettu Fonda (alue jossa on erilaista ohjelmaa, ruokaa ja tanssia, jonne ihmiset kokoontuu juhlimaan itsenäisyyspäivä viikolla). Mentiin jo aika ajoissa paikalle, koska illalla oli vielä tavaroiden pakkausta ja aamulla aikanen lähtö bussiin. Meno oli alkuun rauhallista, mutta iltaa kohden meno kyllä muuttui suomalaisen festari meiningin kaltaiseksi örvellys juhlaksi. Ruokaa siellä oli tarjolla jos jonkinlaista ja perinteisiä juomia kuten viiniä, piscoa ja terremotoja( terramoto on Chilen kansalis drinksu, johon tulee ananas jätskiä, piscoa, makeaa valkkaria, sekä grenadiinia, eli melkoisen makoisaa tavaraa!). Terramoto on saanu nimensä siitä, että sellaisen, kun juo istualteen ja sen jälkeen nousee ylös, niin tuntuu siltä kuin oisi maanjäristys eikä meinaa pystyssä pysyä, eli aikas vahvasta tavarasta on kyse. Tälläinenhän oli tietenkin pakko päästä kokeilemaan ja maku oli aika mielenkiintoinen! Kyllä näitä ehkä aina silloin tällöin voi juoda, mutta ei tästä kyllä tainnut silti mun lempi drinksua tulla :D

Fonda

Onnelliset terremoton litkiät

Nyt kun edelliset reissut on saatu päätöksen niin uudet reissut siintää jo kirkkaana mielessä. Mulla on tässä kova hiillostus, että saisin Heidin jäämään tänne Chileen vähän pidemmäksi aikaa mun matkustus seuraksi. Kesäloma reissun suunnittellu/haaveilu on jo kovassa vauhdissa. Tässä kohtaa Äitin on syytä lopettaa lukeminen, ettei tarvitse hermoilla etukäteen... Hennan kanssa ois tarkoitus matkustella Perussa ja Chilessä 15.12-2.1 jonka jälkeen haaveilen 9 viikon aikana Argentiina-Uruguai-Brasilia-Ranskan Guayana-Surinam-Guayana-Venezuela-Kolumbia-Ecuador rinkulasta ja ehkä mahdollisesti Bolivia, tosin sinne kerkeis varmaan vielä keväälläkin. Oih voih, ei malttais taas pysyä Santiagossa ollenkaan. Onneksi 2 viikon päästä suunnataan keskelle tyyntä valtamerta Rapa Nuille! Kuitenkin ensin on puurrettava muutama tentti ja ensi viikonloppukin vierähtää koulussa pyörävaelluksella. Kiirettä pitää!