No hu huh!

Olin ajatellut aloittaa kirjoittelemaan mitä täällä Chilessä tänään tapahtuu, mutta eilisten jännittävien käänteiden takia päädynkin jauhamaan ensin omista tekemisistäni.

Eilen oli tavallista väsyneempi koulu päivä, joka johtui edellisenä iltana pitkään pänttäämistäni tentti materiaaleista. Täytyy myöntää, että ensimmäistä kertaa elämässäni istuin nokka kiinni kirjassa 2 täyttä päivää. Käsipallo kun oli mulle täysin uusi lajina ja tiesin, että kysymykset on todella pikkutarkkoja sisältäen kompia, esim. kuinka paksu on maaliviiva. Oman hankaluutensa toi vielä se, että kokeet oli espanjaksi. Onneksi aurinko päätti vähän parantaa mielialaani ja sainkin nautiskella lämpimästä ja aurinkoisesta säästä meidän parvekkeella lukien tenttiin ja yrittämällä kärvistää nahkaani hieman kauniimman väriseksi. Eilen siis pakersin kaksi tenttiä uinnista, sekä käsipallon säännöistä. Onneksi ainakin käsipallon 1x2 tentti meni oikein mallikkaasti, mutta uinnin tentissä oli vähän vaikeuksia kielen kanssa. Onneksi uskoisin niiden mennen lävitse, mikä tärkeintä.

Iltapäivällä jouduttiin jäämään vielä koulun jälkeen tekemään esitystä pyörän jarruista. Ollaan lähdössä 2,5 viikon päästä yhden yön pyörä vaellukselle ja tän takia torstain tunnille meille kaikille ryhmille on jaettu, joku osa pyörästä jonka toiminnasta ja huollosta meidän pitää kertoa. Pojat oli lähetelly meille kaiken maailman inffoa pyörän jarruista ja nippeleistä ja nappeleista. Kun alettiin miettimään mitä tehdään kävi ilmi, että tämä räkänokka (se jonka mielestä Chilessä on kaikki paremmin kun suomessa) kerto, että se ei osaa ajaa pyörällä! En oikeen tiiä miten se tulee pyörävaellukselle, jos se ei osaa ajaa edes pyörää! No sitten aloin kyselemään,että mitä me kerrotaan ja millasia tehtäviä me muille annetaan. Pojat alko sitten lukeen paperista miten jarrut toimii, eikä niillä ollut minkäänlaista käryä miten ne toimii! Ne jopa pysty kysyyn multa, että mikä osa siinä jarrussa oikeen pysäyttää sen pyörän. Tässä kohtaa mulla jo sauhu nousi korvista ja ei se auttanut kun kääriä hihat ja ottaa pelit ja rensselit esiin ja alkaa aukomaan niitä ruuvveja ja muttereita. Kertoa pojille kuinka ne jarrut kiristetään, jarrupalat vaihdetaan ja säädetään. Selittää kaapelit ja kahvat ja mikä osa tekee mitäkin. Hei oikeesti! Tää on ihan maalaisjärjellä toimiva juttu ja musta tuntuu, että suomessa nää jutut osais tehdä 95% ihmsistä. Mutta ei näköjään täällä! Kiitos iskälle niistä välillä hyvinkin ärsyttävistä ja hermoa kiristävistä hetkistä kaiken maailman vehkeiden äärellä, jollon mua ei oo kiinnostanu pätkääkään, mutta iskän huudettua ärtyisään sävyyn: Tuu nyt kattoon miten tää homma tehdään, että sitten joskus osaat! on näköjään tuottanut tulosta. Kiitos siis Iskälle! 

Jarrujen toiminnan tutkailun jälkeen kello lähenteli jo puolta seitsemää ja pinna oli kireällä. Onneksi satuin vilaisemaan puhelintani ja huomain Sidselin juuri soittaneen minulle. Soitin takaisin ja saman tien tuli komennus, että vähän äkkiä kotiin, me lähdetään ihan kohta Offspringin keikalle ja meillä on kutsuvieras liput! (Paloma siis on töissä Hiltonissa, jossa ne on yötä) No ei siinä auttanut kun lähteä kiireellä suuntaamaan kotiin. Tosin pientä lisä jännitystä toi onnettomuus metrossa, jonka takia osa metrosta oli suljettu kokonaan meidän koulun pysäkille asti ja siitä kaksi pysäkkiä vielä kotiin päin. Eli ei auttanut, kun ottaa ensin bussi ja ajaa 2 metro pysäkkiä lähemmäksi kotia ja sitten ottaa vasta metro. Voitte vain kuvitella millanen kaaos siellä oli, kun 7 miljoonan hengen kaupungissa osa metrosta ei toimi ruuhka aikaan. Siitä kuitenkin selvittiin melkoisella rynnimisellä ja kyynerpään avulla, koska en tietenkään voinut missata keikkaa! Kotiin päästyä urheilu kamat vaihtu salaman nopeasti uuteen vaatetukseen ja Paloman ja Sidselin avustuksella eväs leivät tuli nautittua taksissa matkalla keikalle. Me kerettiin!

Keikka paikalla meidät ohjattiin bäkkärille pällistelemään ja päästiin moikkaamaan bändin jäseniä! Meno oli, ehkä rauhallisempaa, kun mitä oisin kuvitellut, mutta olihan se kokemus päästä sinnekkin! Keikkaa päästiin katselemaan aitiosta, joka oli kyllä ihan hyvä, koska meno siellä lattialla oli sellasta, että ihmettelen, ettei siellä kukaan tallautunut hengiltä! Vähän oli erillainen keikka tunnelma, kuin Suomessa! Ihmiset juoksi lattialla ympyrää ja moshas melkein kaikki ilman paitaa. Toisen kerroksen parvelta ihmiset hyppi alas lattialle. Onneksi ne siellä alhaalla otti niitä kiinni, tosin kyllä siellä muutama aika pelottavan näkönen suoritus oli. Keikka oli ihan huikea ja voin kyllä kertoa, että offspring päätyy tästä eteenpäin mun lenkki musiikiksi. Keikan päätteeksi päästiin vielä käymään aftershowssa jossa meno oli jo hieman railakkaampaa. Tosin kyseiset kekkerit oli aika lyhyet, kun bändin piti lähteä takas hotellille seuraavan aamun lentoa varten. Täytyy kyllä sanoa, että oli kyllä melkoinen once in a lifetime kokemus. Mun suunnittelema tylsä koti-ilta säi vähän uusia käänteitä, mahtavaa! Tosin mulla ei oo kuin muutama hassu kuva itsellä näistä kemuista, koska mun akku oli päivän päätteeksi aivan finaalissa :( Täyttyy siis odotella, että saan käsiini muiden kuva saaliin.

Tää kuvan laatu on aika järkytävä :(

Viikonloppuna meillä oli luonto liikunnasta ensimmäinen "harjoitus vaellus" eli toisin sanoen illalla mentiin kouluun ja saatiin inffo pläjäys teltan pystytyksestä ja retkikeittimien käytöstä ja leikittiin kaikenlaisia ryhmä leikkejä. Sen jälkeen pystytettiin teltat koulun pihaan ja aamulla kimpsut ja kampsut kasaan ja reput selässä kiivettiin läheiselle vuorelle ja käytiin katsomassa vesiputousta ja käveltiin alas ja iltapäivällä lähdettiin kotiin. Tää harjoitus vaellus alkoi sillä, että katsottiin Chilen jalkapallo peli kirjastossa screeniltä, koska kuulemma muuten ei kukaan ois tullut sinne. Melkoista erä retkeilyä ;) Mulla palo käpy jo meidän ryhmään, koska pojat oli niin onnettomia tuhveloita, eikä ne ees tiennyt miten teltta pystytetään, joten tää isoäiti sai tehdä sen itsekseen. Edellisen päivän luontoliikunnan tunnilla pojat myös ihmetteli, että voiko muka metsässä tehdä ruokaa, kun kysyin, että miten me se hoidetaan sillä 4 päivän vaelluksella. Ne oli aatellut syödä 4 päivää keksejä ja sämpylöitä juustolla (se juusto on varmaan melkosta sulatejuustoa, kun siihen aikaan täällä alkaa oleen lämmintä se 30 astetta...). Kerroin niille sitte vähän metsässä kokkailusta ja ruuan säilyvyydestä. Paras kommentti tuli sen jälkeen: Essi sää sitten voit hoitaa tän ruuan laiton, kun sää oot nainen. No meinasin sitten sanoa pari valittua sanaa ja kysyä, että mitäs miesten hommia te sitten teette? Mutta päädyin jälleen olemaan hiljaa. Nää koulun reissut ei vissiin oo ihan turvallisinta sorttia kun vuoden 2004 jälkeen joka vuosi oli sattunu jotain (tällä kertaa eksytettiin jo 13 ihmistä, mutta onneksi ne löyty pian). Yhtenä vuonna 3 oli palanut kaasu räjähdyksessä, yhtenä yksi ihminen oli ollut 4 päivää kadoksissa, yhtenä vuonna ne oli sytyttänyt maastopalon, yhtenä vuonna 20 oli saanut myrkytyksen vedestä jne. Eli turvallista matkaa vaan meille :D

Pojat sentään ystävällisesti hakkasi kiiloja syvemmälle maahan

Siellä näkyy Santiago tosin vähän tuo saaste pilvi estää näkyväisyyttä

Nyt sitten vähän näihin vakavampiin aiheisiin. Tänään on siis 11.9 eli tasan 40 vuotta Chilen sotilasvallankaappauksesta. Augusto Pinochetin johtamat joukot valtasi Chilen presidentin linnan ja sosialisti presidentti Salvador Allenden tappoi itsensä. Tästä päivästä alkoi Pinochetin diktatuurin aika, jonka aikana kidutettiin ja tapettiin tuhansia ihmisiä. Tästä päivästä on puhuttu jo useampi viikko ja poliisit ja armeija on vamistautunut tähän päivään jo todella kauan. Täällä on siis paljon puheita, marsseja ym. Niin ja sitten niitä Chileläisä "hulluja", jotka haluaa vain mellakoida. Kaikki on varoitellut, että tänään ei saa liikkua ulkona, kuin korkeintaan Providencian alueella, mutta kuulemma parempi pysyä kotona kokonaan. Kouluista osa on kiinni koko päivän ja osa menee kiinni jo normaalia aiemmin. Viime vuonna täällä oli kuulemma kuollut 40 ihmstä, erinäisissä mellakoissa ja ammuskeluissa. Tämän päivän siis olen viettänyt kotosalla lueskellen aiheesta ja katsellen uutisia telkkarista. Huomisen koulupäivän kohtalosta ei oo vielä varmuutta. Ne koulussa sanoi, että ei oo vielä aivan varmaa päästäänkö kouluun vai ei. Kuulemma Gresian alueella on odotettavissa pahoja mellakoita (se on siis mun koulumatkalla) ja ei ole varmuutta onko turvallista tulla kouluun. 

Myöskin viime viikolla sain muistutuksen siittä, että ei olla Suomessa ja turvallisuus täällä ei oo ihan samaa luokkaa. Se Kanadalainen Hailey oli ryöstetty kaksi viikkoa sitten lauantaina lähellä kotia. Ne oli ollut kävelemässä kaverinsa kanssa baarista koiin puoli kolmen aikaan yöllä. Vastaan oli kävelly kolmen hengen porukka 2 miestä ja yksi nainen. Kohta yksi miehistä oli käyny takaapäin Haileyn kimppuuna ja leikannut puukolla sen laukun hihnan poikki ja se nainen oli lyönyt sitä nyrkillä naamaan. Toinen miehistä oli ryöstänyt sen kaverin. Siltä toiselta tytöltä oli viety ihan kaikki, mutta Haileyllä oli käynyt tuuri, kun varkaat oli juossu karkuun, niin sen laukku oli auennut ja rahapussi tippunut maahan. Eli siltä katosi ainoastaan puhelin, vaikkakin sen uus takki oli viilletty sillä puukolla. Tosin saa kyllä olla onnellinen, että se meni ainoastaan siittä takista lävitse. Mua ei oikeastaan oo pelottanut kulkea tässä meidän alueella, mutta nyt tuli muistutus siitä, että ei näköjään parane kulkea yö aikaan kaduilla edes kaverin kanssa. Onneksi kuitenkin tytöt on kunnossa ja selvis pelkällä järkytyksellä :)

Sunnuntaina treffailtiin Heidin kanssa Buenos Airesin suunnittelun merkeissä. Tosin se meidän Buenos aires suunnittelu jäi aika vähälle ja päädyttiinkin suunnittelemaan vähän uusia reissuja. Pienen lento shoppailun jälkeen meillä onkin nyt tiketit Rapa nuille snorkkeloimaan ja surffailemaan 5-10.10 ja Punta Arenaan valeltamaan 27.11-4.12, can't wait! Nyt kuitenkin ensin lauantaina suunnaksi Buenos aires ja Monte video. Tuossa juuri kalenteria selailin ja totesin, että ennen Hennan tänne saapumista 15 joulukuuta mulla on ainoastaan 2 sellaista viikonloppua, mille ei oo vielä mitään suunnitelmia. Haluisin käydä vileä pichilemussa, chiloen saarella ja ja ja. Nyt musta tuntuu siltä, että eihän tää vuosikaan riitä mihinkään! Tosin rahapussi voi kyllä sanoa siinä vaiheessa, että nyt on aika palata kotiin.