5 kuukautta Chilessä ja viimeinen koulupäivä!

Tänään on sitten kulutettu tätä Etelä-Amerikan maaperää 5kk verran. Aika vaan menee niin nopeasti! Kohta jo hivotaan puolivälin pyykkiä! Ja kuitenkin tietää, että se aika vaan kuluu koko ajan nopeammin ja nopeammin, kun täällä arki rullaa jo sujuvaa vauhtia. Juurihan mä vasta tulin tänne. Kyllähän tässä on tullut nähtyä ja koettua vaikka kuinka paljon, mutta vielä on niin paljon näkemättä (tosin tää olo mulla varmasti on vielä kotiin palatessakin!). Mulla ei kyllä ole lainkaan sellainen olo, että oisin ollut täällä jo niin kauan justiinhan mää istuin siellä lentokentällä yksin ja manasin kuinka idiootti voin olla! Lähteä nyt yksin toiselle puolelle maapalloa ilman minkäänlaista kielitaitoa. Mutta hyvinhän täällä on kuitenkin porskuteltu ja hauskaa on ollut. Vielä kun tää muuttuu vaan koko ajan mukavammaksi, kun ihmisiin esimerkiksi koulussa alkaa vasta pikkuhiljaa tutustua paremmin ja kielitaidonkin kanssa ollaan jo menossaoikeaan suuntaan, niin että keskustelun ei tarvitse enää rajoittua sanoihin Hola, Muy bien, y tu. Jälleen kerran ihmiset LÄHTEKÄÄ VAIHTOON!

Tänään oli myös viimeinen "oikea" koulupäivä. Ja taas: Tää aika menee niin nopeeta! Siis oikeasti ensimmäinen kokonainen lukukausi on viimeistä silausta vaille paketissa. Huomenna ois ohjelmassa juoksu testi Cerro San Christopalille (n. 5km pelkkää ylämäkeä ja huomisen säätiedotus näyttää tällä hetkellä pilvetöntä taivasta ja +31astetta..) josta en oo ihan varma selviänkö hengissä! Ja Tiistaina pitäisi käydä palauttamassa yksi tehtävä käsipallosta ja sanomassa kesäloma heipat kaikille. Ihan mahtavia kursseja olin onnistunut valitsemaan (kun kuitenkin kurssien sisältö oli niinkin hyvin tiedossa, että kursseja valitessani syötin ne google-kääntäjään ja valitsin sieltä ne mihin tuli edes jonkinlainen järkevä käännös) ja opettajia myös. Yksi ainoa kurssi tuotti pientä päänsärkyä, mutta näillä näkymin se on kuitenkin suoritettu kunnialla lävitse. Opintopiste tavoite 30 pistettäkin tuli vielä ylitettyä 2:lla pisteellä+espanjankurssin 6:lla opintopisteellä, eli ei lainkaan hassummin siis mennyt ja mikä parasta kaikki kurssit on läpäisty! Paljon on opittu sellaista mitä Suomessa ei olisi varmasti oppinut! Nyt voisin siis jo melkein julistaa kesäloman alkaneeksi!

Viime sunnuntaina Chilessä oli myös presidentin vaalien ensimmäinen kierros ja sillä ei vielä päästy yksimielisyyteen valinnasta, joten toiselle kierrokselle mennään. Täällä on tosi hassu sääntö, että alkoholin myyminen 24 tuntia ennen äänestystä on kielletty, mikäköhän tääkin sääntö on? :D kai ne aattelee että ihmisten pitää olla selväpäisiä äänestäessään. Myöskin Sunnuntaina kuuntelin melkoisen luennon Chilen tämän hetkisestä tilanteesta. Toki tää oli vain yhden ihmisen kanta, mutta tätä oli kyllä tosi mielenkiintoista kuunnella!  En sen tarkemmin ole ottanut selvää näistä asioista ja on huono mennä sanomaan mitään, mutta ainakin nuorissa on todella paljon sellaisia, jotka ei  ole lainkaan tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen. Myöskin sain luennon terveydenhuollosta ja tuloeroista. Tällä kuulemma ihan muutama ihminen omistaa melkein koko Santiagon. Samoin oli melkoisen järkyttävää kuulla, että luennoitsian kaveri oli kuollut aivokasvaimeen 27 vuotiaana, koska "ilmaisen" terveydenhuollon jono erikoislääkärille on n.0,5-1 vuosi, eikä kyseinen henkilö kerennyt saamaan minkäänlaista hoitoa ennen kuolemaansa ainoastaan lähetteen erikoislääkärille

Eilen kävin pitämässä ensimmäisen oppituntini (niin siis en yksin vaan 3 muun kanssa) oikeille oppilaille täällä Chilessä. Mua jännitti aluksi aivan hirveästi mennä sinne, koska meitä oli varoiteltu siittä koulusta todella paljon. Asuin alue on tosi köyhää ja koulun oppilaista suurimman osan vanhemmat ovat lisäksi huumeiden käyttäjiä tai alkoholisteja. Opettaja sanoi myös ihan suoraan meille, että näillä lapsilla ei juuri tulevaisuutta ole ja jos on niin ei ainakaan kovin valoisat näkymät. Suurimman osan oppilaista ainoa ateria päivässä syödään koulussa (tällä koululla siis oppilaat saavat ilmaisen ruuan). Meitä oli jo etukäteen varoitettu, että sinne ei kukaan saa mennä yksin, koska alue on liian vaarallinen. Mitään tavaroita ei saa ottaa mukaan, koska ne todennäköisesti varastetaan. Koululla ei opeteta lainkaan liikuntaa ja liikuntavälineitä ei siis ollut ja tämä siis oikeastikkin tarkoittaa, että ei mitään! Eli meidän piti itse hommata palloja mukaan vietäväksi, jotta pystyttiin edes pitämään koripallotunti. Luokalla oli yksi ainoa risanen jalkapallo, joka sekin puoli tyhjä. Koulun liikuntatilana toimi pieni parhaat päivänsä nähnyt asfaltoitu sisäpiha, jossa oli kaksi rikkinäistä koripallokoria ja jalkapallomaalien rungot. Opetettavana oli 5 luokka (iältään n. 9-10 vuotiaita). Sinne ajaessa tajusi sen, että ei se Santiago ihan niin länsimäinen suurkaupunki olekkaan, kuin lähellä keskustaa kulkiessa saattaa olettaa! Koulu oli melko pieni ja yhdessä luokassa oli n. 30 oppilasta. Heti tuntia aloitettaessa, kun kerroimme mitä tulimme tekemään lasten suusta alkoi kuulua, jee ja jippii huutoja tuuletusten kera. Tunti sujui ihan mahtavasti vaikka välillä mulla olikin pieniä kommunikointi vaikeuksia lasten kanssa, koska en ymmärtänyt mitä ne yritti kertoa. Lapset jasoi painaa ihan täysiä suorassa auringon paahteessa koko sen 1,5 tuntia mitä siellä oltiin. Totesin taas, että lapset on aina lapsia ja vaikka ne tulisi millaisista kotioloista tahansa niin ne innostuvat täysin samoista asioista, kuin Suomesskin. Opettaja mainitsi oppilaiden käytöshäiriöistä ja onhan se selvää, että jos 10 vuotias pikkupoika ei koskaan pääse liikkumaan, niin eihän se oikeasti jaksa keskittyä koulu hommiinkaan! Kyllä liikkuminen, pelaaminen ja juokseminen on lapselle luontaista, eikä sitä voida istuttaa kaikkia päiviä pyllyllään penkissä! Tunnin päätteeksi veimme oppilaat luokkaan ja keroimme, että jokainen opettaja jakaa pallon yhdelle oppilaalle, joka on suoriutui tunnista mallikkaasti ja osoitti erityisen hyviä ryhmätyöskentely taitoja ja loput pallot tulisi yhteiseen käyttöön luokassa. Ne ilmeet ja eleet oli ihan uskomattomia ja meinasi tulla suorastaan tippa linssiin, kun katseli kuinka ne jännityksellä odotti kenelle pallot jaettaisiin ja kun lopuksi kaikki tuli hakemaan yhteiset pallot. En oo ikinä nähnyt niin onnellisia naamoja! Tunnista jäi toella hyvä fiilis ja se vain vahvisti ajatusta siittä, että oikealla alalla ollaan. Tää tunti oli kyllä todella opettavainen ja antoisa ja ois ihan mahtavaa päästä jollekkin koululle seuraamaan vähän pidemmäksi aika, kuinka tää koulu systeemi täällä toimii. Ja jälleen kerran on todettava, että kyllä Suomessa asiat on aika hyvin ja kaikilla lapsilla aikalailla yhtäläiset mahdollisuudet tulevaisuuteen ja koulutukseen!

Alan olemaan tässä jo aikalailla loma tunnelmissa ja täpinöissäni seuraavan 3kuukauden osalta! Ensi viikolla otetaan jo vähän esimakua tulevasta ja lennähdetään Heidin kanssa vaeltamaan Torres Del Painen jylhiin maisemiin! Sieltä palatessa onkin jo joulukuu hyvällä alulla ja  alan odottelemaan Hennan saapumista Santiagoon. Niin ja se Joulukin on ihan kohta! Pitää varmaan aloittaa joulukalenterin metsästys pikkuhiljaa! :)

Altos De Lircay

Eilen saavuttiin luontoliikunnan kurssin loppuvaelukselta Altos de Lircayn mielettömistä maisemista. Väsymys painaa melkoisesti, jalat on täynnä mustelmia ja pohkeet sekä takareidet huutavat hoosiannaa, mutta reissu oli aivan mielettömän huikea! Tää oli kyllä sellainen kurssi, joka kyllä kannatti ehdottomasti valita! Tämäkin paikka olisi varmasti jäänyt näkemättä ilman tätä kurssia ja tietysti uusiin ihmisiin tuli tutustuttu huomattavasti paremmin, kun vietti niiden kanssa aikaa 24/7 4 vuorokauden ajan. Koulussa kun niin heposti jumiutuu syömään ja juttelemaan samojen ihmisten kanssa. Sää herra oli myös meidän puolella ja aurinkoisesta ja lämpöisestä säästä saatiin nauttia lauantaita lukuunottamatta. Yöt oli kyllä melkoisen kylmiä, kun korkealla ollaan ja tältä reissulta viisastuneena seuraaville reissuille kuljen makuupussi vuokraamon kautta. Motivaatio reissuun lähtiessä ja tavaroita pakatessa ei ollut taaskaan kovinkaan korkealla, mutta jälleen kerran kun Essi päästettiin "metsäilemään" niin olinhan mää taas aika liekeissä!

Matkaan startattiin Torstai aamuna 5 tunnin bussimatkalla. Jälleen kerran lähtöaika oli Chilen aikaa ja bussi kurvasi koulun pihasta yli tunnin aikataulusta myöhässä! Perille päästyä kimpsut ja kampsut selkään ja kohti leirintäaluetta. Onneksi tässä kohtaa sain tietää, että pysytään samassa paikassa kaikki yöt eli joka päivä ei tarvitse kasata telttoja muita vehkeitä. Päivän ohjelmassa oli pistetyöskentely, josta jokainen sai valita mieleisensä. Itse päädyin rakentelemaan siltaa bambu kepeistä ja köysistä ja kyllä niistä sen verran kestävät saatiin, että muutama niitä uskaltautui jopa onnistuneesti kokeilemaan. Muilla pisteillä oli mm. köydestä paarien rakentamista, eksyneen etsintä tekniikoita ym. Illalla käytiin vielä katsomassa auringonlaskua läheisellä näköala paikalla ja se oli kyllä ihan mielettömän kaunis! Matkalla näköala paikalle näin jonkinlaisia kääpiä/sieniä jotka oli ihan kirkkaan limen vihreitä ja ne näytti aivan joltain avaruusaluksilta.

Sillan valmistusta

Tässä vamistuu kantopaarit

Kettukin päätti tulla katsomaan mitä me oikein puuhaillaan

Myös meidän opettaja päätti testata sillan kestävyyttä

Örkki sienet

Seuraavana aamuna kiskottiin itsemme kukon laulun aikaan ylös. Kahdeksalta (eli siis matkaan päästiin oikeasti yhdeksältä) lähdettiin koko päivän retkelle läheiselle cerrolle (tosin minä kyllä kutsuisin tätä jo ihan vuoreksi, kun kuitenkin oltiin melkein 3km korkeudessa :D). Matkalla nähtiin toistaan upeampia maisemia ja paljon erilaisia elukoita. Matka oli melkoisen raskas ja jossain vaiheessa meinasi jo ylös kiivetessä iskeä epätoivo, että eikö tämä jo joskus lopu. Mutta ylhäälle päästyä ja ne maisemat nähdessä tuli taas todettua, että kyllä se kannatti! Siellä me nautiskelimme sitten lounasta ja minä tietysti tyypilliseen tapaani otin pienet nokoset. Koska oltiin niin korkealla niin siellähän oli tietysti lunta. Itsehän en kovinkaan innoissani tästä kyseisestä jäätävästä maanvaivasta ole (vaikkakin se tosi kauniilta näyttikin), mutta oli ihana katsella, kun osa meistä näki ja koski lunta ensimmäistä kertaa elämässään! Voi, sitä riemua! Siellä möyrittiin, laskettiin, kierittiin ja pyörittiin. Osaahan ei sitten meinannut saada sieltä lumesta ollenkaan pois ja opettaja joutui jopa vähän suutahtamaan, että nyt kävelemään takaisin päin :D Illalla takaisin päästyämme oli leirissä aika hiljaista sakkia, eikä hiljaisuutta kauaa tarvinnut odotella. Tosin meidän ryhmä päätti palkita itsensä raskaan päivän jälkeen paistetuilla vaahtokarkeilla ja koska tulen teko oli kielletty niin piti pätyä pieneen patentti ratkaisuun..

Tikat oli vähän kookkaampia, kuin Suomessa!

Kondori

Missä ja milloin vain on aikaa makoisille torkuille!

Tää näytti ihan kuin jättiläiset olisi käynyt laatoittamassa!

Vaahtokarkkien paisto kaasukeittimellä...

Seuraavana aamu aloitettiin meidän valmistelemilla retkeilyyn liittyvillä tieto iskuilla ja niihin liittyvillä aktiviteeteilla. Tämän jälkeen suunnattiin joen rantaan ryhmien väliseen extreme-kisaan. Tosin meidän ryhmästä oli vain kaksi osallistujaa minä ja Alex joten meidät yhdistettiin sitten toiseen ryhmään. Kisa aloitettiin pujottamalla köyttä jokaisen ryhmäläisen paidan sisäkautta lävitse. Kun köysi oli kulkenut jokaisen paidan lävitse oli meillä lupa jatkaa joki osuudelle. Joessa kahlattiin n. 100m vastavirtaan ja miinus pisteitä sai jos käveli kivillä veden päällä. Joissain kohti vettä oli nilkkaan asti ja joissan kainaloihin. Voin kertoa, että ne vuorilta valuvat lumen sulamisvedet ei ollut sitä lämpimintä uiskenneltavaa. Välillä virta oli myös niin kova, että eteenpäin ei meinannut päästä ilman kiskonta apua. Joen jälkeen seurasi metsä osuus johon kuului mm. n10m ryömiminen esteen alitse (pää kosketuksesta jälleen miinus pisteitä), jättimäisten puunrunkojen ylitystä ja alitusta, n. 2m korkeudessa olleen narun ylitystä, sokkokävelyä esteradalla jne. Tämä kaikki tapahtui siis aikaa vastaan ja kesti kokonaisuudessaan n. 20min. Tän suorituksen jälkeen tuntui, kun ois pidemmänkin suorituken tehnyt! Sitä puuskutuksen määrää! Mutta oli kyllä ihan huikea kisa ja siinä joessa itteensä vähän putsailessa tulikin huomattua, että oli jalat tainnu saada "muutaman" iskun joessa, mutta koska vesi oli jäätävän kylmää niin niitä iskuja ei ollut edes huomannut! (toivotaan että saan pikaseen videokuvaa meidän joki juoksusta! :D) Illalla meillä oli vielä yhteinen ilta show johon jokaisen ryhmän piti tehdä ohjelmaa. Meidän sketsissä esitettiin erinäisiä pikku väärin ymmärryksiä tän pienen kielimuurin takia. Esimerkiksi Alex (joka ei siis puhu englantia oikeastaan ollenkaan) pystyi edellisenä iltana keskustellessamme muiden ryhmien kanssa edellisestä retkestä Alto de Naranjoon heittään vahingossa mulle kysymyksen Do you sleep with me? kun sen oli tarkoitus kysyä, että etkö nukkunutkin meidän kanssa samassa teltassa :D Kielikukkasia parhaimmillaan! Onneksi meillä oli ryhmässä kuitenkin yksi joka sitten aina tulkkasi nää väärin ymmärrykset molemmin puolin. Tätä ohjelmaa harjoiteltaessa koettiin myös "pieniä" kauhun hetkiä kun siinä pimeessä otsalampun valossa yhtäkkiä näkyikin järkyttävän kokoinen karvainen hämähäkki. Siinä meinas kyllä sydänkohtaus olla lähellä! Tosin mulle sitten kovasti vakuuteltiin, että ne ei ole myrkyllisä. Mutta kyllä se suomalaiselle aika kova järkytys oli kun suurin tähän mennessä nähty hämähäkki taitaa olla lukki ja yhtäkkiä jalkojen juuressa kävelee jäätävän kokoinen tarantella! Jälkeenpäin paluumatkalla mulle vielä kerrottiin, että se oli kuulemma vielä todella pieni ja ne ei uskaltanut kertoa sitä aikaisemmin, etten ois järkyttynyt enempää.

valmiina taistoon

Loppukiri

Sunnuntai aamuna lähdettiin takaisin kohti Santiagoa heti leirien purkamisen jälkeen. Joka ei kyllä tälläkään kertaa meidän ryhmässä sujunut täysin ongelmitta. Kolmen teltan purkamisen jälkeen Essillä oli  jälleen kerran v-käyrä hippasen korkealla ja marssi takaisin busseille suoritettiin melkoisen hiljaisissa tunnelmissa. Onneksi kuitenkin 4 päivää sujui suuremmitta ongelmitta ja pienellä itsehillinnän harjoittamisella viimeisestäkin aamusta selvittiin. Illalla takaisin kotiin päästyä ei paljon unta tarvinnut odotella ja sänkyyn kopsahti erittäin onnellinen, mutta väsynyt retkeiliä. Nyt on taas hetkeksi metsäilyn tarve tyydytetty ja tämän kuun lopun Torres Del Painen vaellusta odotellaa kuitenkin jo kuumeisesti!

Ja kuten kuvasta saattaa nähdä niin paluumatkalla jälleen siinä puuhassa mitä parhaiten osaa..

Viime viikonloppuna käväisin Haileyn kanssa ensimmäistä kertaa La Vegassa. Paikallisella torilla, jossa löytyy ihan kaikkea joka lähtöön. Kaikki on koko ajan sanonut, että mene käymään siellä, mutta koska sinne on vähän vaikea mennä, niin en ole saanut aiemmin aikaiseksi lähteä. Nyt kuitenkin Sunnuntaina vihdosta viimein lähdin ja se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä! Tuoreita vihanneksia ja hedelmiä halpaan hintaan. Se tunnelma oli jotenkin aivan ihana, kun koko paikka kuhisi ihmisiä ja pöydät laitettu toistaan hienommiksi! Musta tuntui, että oisin voinut jäädä sinne fiilistelemään vaikka koko päiväksi. Tästä eteenpäin La Vega on mun tehtävä listalla mahdollisuuksien mukaan joka viikko!

Koulupäivät vähenee vähenemistään ja tällä viikolla loppuu jo osa kursseista, ensi viikolla on enää muutamaa ja seuraavalla ei taida olla enää, kuin yhden kurssin tunteja. Tosin nyt sitten pitää kiirettä ja viimeiset raportit pitää palauttaa ja kokeita on melkein joka tunnilla. Kuitenkin suurin osa kokeista on näyttöjä, joten niiden eteen ei juuri tarvitse stressata, koska niitä on aika vaikea harjoitella kotona. Myöskin lämpötilat kohoaa koko ajan ja mun on kyllä pakko sanoa, että mua ei ole luotu Suomen säähän. Vaikka ois kuinka kuuma ja hiki virtaa niin aina vaan mietin, että ihanaa, kun ei tarvitse palella. Oon vaan varmistunut asiasta, että muhun on laitettu joku termostaatti ja alan palella aina, kun lämpötila laskee alle 25 asteen, koska myös täällä siinä vaiheessa kaivetaan villatakkia esiin. Oih lämpö ja aurinko <3

Täällä muuten on nyt viimeisen kuukauden aikana ilmestynyt kaduille erinäisiin paikkoihin pianoja joita ihmiset saa ihan vapaasti soittaa. Aivan mieletön idea! Välillä siellä on yhdellä sormella pimputtavia ihmisiä, mutta esimerkiksi eilen metroaseman nurkalla sain kuunnella sellaisen esityksen, että siitä oisi jo voinut vähän maksaakkin. Jäin kuuntelemaan kyseisen kaksikon musisointa ja siinä kävi vielä ilmi, että se soittaja oli vain soitellut itsekseen ja ohi kulkenut mies oli jäänyt laulamaan kyseistä kipaletta. Piristää kyllä kummasti kuulla tuollaista ihan ylätten odottamatta!

Viime viikon Keskiviikkona menin normaaliin tapaan reeneihin ja yllätys ylläty se kalsea kuplahalli oli kadonnut! Siellä mua odotti 50m ulkoallas kauniissa auringon paisteessa. Kyllä nyt kelpaa reenata! reeni motivaatio nousi heti kerrasta pilviin.

Mutta eiköhän tämä taas tältä erää. Kuvia, sekä tekstiä tuli taas sellainen tulva, että toivottavasti edes joku jaksaa kahlata sen lävitse :)