Altos De Lircay

Eilen saavuttiin luontoliikunnan kurssin loppuvaelukselta Altos de Lircayn mielettömistä maisemista. Väsymys painaa melkoisesti, jalat on täynnä mustelmia ja pohkeet sekä takareidet huutavat hoosiannaa, mutta reissu oli aivan mielettömän huikea! Tää oli kyllä sellainen kurssi, joka kyllä kannatti ehdottomasti valita! Tämäkin paikka olisi varmasti jäänyt näkemättä ilman tätä kurssia ja tietysti uusiin ihmisiin tuli tutustuttu huomattavasti paremmin, kun vietti niiden kanssa aikaa 24/7 4 vuorokauden ajan. Koulussa kun niin heposti jumiutuu syömään ja juttelemaan samojen ihmisten kanssa. Sää herra oli myös meidän puolella ja aurinkoisesta ja lämpöisestä säästä saatiin nauttia lauantaita lukuunottamatta. Yöt oli kyllä melkoisen kylmiä, kun korkealla ollaan ja tältä reissulta viisastuneena seuraaville reissuille kuljen makuupussi vuokraamon kautta. Motivaatio reissuun lähtiessä ja tavaroita pakatessa ei ollut taaskaan kovinkaan korkealla, mutta jälleen kerran kun Essi päästettiin "metsäilemään" niin olinhan mää taas aika liekeissä!

Matkaan startattiin Torstai aamuna 5 tunnin bussimatkalla. Jälleen kerran lähtöaika oli Chilen aikaa ja bussi kurvasi koulun pihasta yli tunnin aikataulusta myöhässä! Perille päästyä kimpsut ja kampsut selkään ja kohti leirintäaluetta. Onneksi tässä kohtaa sain tietää, että pysytään samassa paikassa kaikki yöt eli joka päivä ei tarvitse kasata telttoja muita vehkeitä. Päivän ohjelmassa oli pistetyöskentely, josta jokainen sai valita mieleisensä. Itse päädyin rakentelemaan siltaa bambu kepeistä ja köysistä ja kyllä niistä sen verran kestävät saatiin, että muutama niitä uskaltautui jopa onnistuneesti kokeilemaan. Muilla pisteillä oli mm. köydestä paarien rakentamista, eksyneen etsintä tekniikoita ym. Illalla käytiin vielä katsomassa auringonlaskua läheisellä näköala paikalla ja se oli kyllä ihan mielettömän kaunis! Matkalla näköala paikalle näin jonkinlaisia kääpiä/sieniä jotka oli ihan kirkkaan limen vihreitä ja ne näytti aivan joltain avaruusaluksilta.

Sillan valmistusta

Tässä vamistuu kantopaarit

Kettukin päätti tulla katsomaan mitä me oikein puuhaillaan

Myös meidän opettaja päätti testata sillan kestävyyttä

Örkki sienet

Seuraavana aamuna kiskottiin itsemme kukon laulun aikaan ylös. Kahdeksalta (eli siis matkaan päästiin oikeasti yhdeksältä) lähdettiin koko päivän retkelle läheiselle cerrolle (tosin minä kyllä kutsuisin tätä jo ihan vuoreksi, kun kuitenkin oltiin melkein 3km korkeudessa :D). Matkalla nähtiin toistaan upeampia maisemia ja paljon erilaisia elukoita. Matka oli melkoisen raskas ja jossain vaiheessa meinasi jo ylös kiivetessä iskeä epätoivo, että eikö tämä jo joskus lopu. Mutta ylhäälle päästyä ja ne maisemat nähdessä tuli taas todettua, että kyllä se kannatti! Siellä me nautiskelimme sitten lounasta ja minä tietysti tyypilliseen tapaani otin pienet nokoset. Koska oltiin niin korkealla niin siellähän oli tietysti lunta. Itsehän en kovinkaan innoissani tästä kyseisestä jäätävästä maanvaivasta ole (vaikkakin se tosi kauniilta näyttikin), mutta oli ihana katsella, kun osa meistä näki ja koski lunta ensimmäistä kertaa elämässään! Voi, sitä riemua! Siellä möyrittiin, laskettiin, kierittiin ja pyörittiin. Osaahan ei sitten meinannut saada sieltä lumesta ollenkaan pois ja opettaja joutui jopa vähän suutahtamaan, että nyt kävelemään takaisin päin :D Illalla takaisin päästyämme oli leirissä aika hiljaista sakkia, eikä hiljaisuutta kauaa tarvinnut odotella. Tosin meidän ryhmä päätti palkita itsensä raskaan päivän jälkeen paistetuilla vaahtokarkeilla ja koska tulen teko oli kielletty niin piti pätyä pieneen patentti ratkaisuun..

Tikat oli vähän kookkaampia, kuin Suomessa!

Kondori

Missä ja milloin vain on aikaa makoisille torkuille!

Tää näytti ihan kuin jättiläiset olisi käynyt laatoittamassa!

Vaahtokarkkien paisto kaasukeittimellä...

Seuraavana aamu aloitettiin meidän valmistelemilla retkeilyyn liittyvillä tieto iskuilla ja niihin liittyvillä aktiviteeteilla. Tämän jälkeen suunnattiin joen rantaan ryhmien väliseen extreme-kisaan. Tosin meidän ryhmästä oli vain kaksi osallistujaa minä ja Alex joten meidät yhdistettiin sitten toiseen ryhmään. Kisa aloitettiin pujottamalla köyttä jokaisen ryhmäläisen paidan sisäkautta lävitse. Kun köysi oli kulkenut jokaisen paidan lävitse oli meillä lupa jatkaa joki osuudelle. Joessa kahlattiin n. 100m vastavirtaan ja miinus pisteitä sai jos käveli kivillä veden päällä. Joissain kohti vettä oli nilkkaan asti ja joissan kainaloihin. Voin kertoa, että ne vuorilta valuvat lumen sulamisvedet ei ollut sitä lämpimintä uiskenneltavaa. Välillä virta oli myös niin kova, että eteenpäin ei meinannut päästä ilman kiskonta apua. Joen jälkeen seurasi metsä osuus johon kuului mm. n10m ryömiminen esteen alitse (pää kosketuksesta jälleen miinus pisteitä), jättimäisten puunrunkojen ylitystä ja alitusta, n. 2m korkeudessa olleen narun ylitystä, sokkokävelyä esteradalla jne. Tämä kaikki tapahtui siis aikaa vastaan ja kesti kokonaisuudessaan n. 20min. Tän suorituksen jälkeen tuntui, kun ois pidemmänkin suorituken tehnyt! Sitä puuskutuksen määrää! Mutta oli kyllä ihan huikea kisa ja siinä joessa itteensä vähän putsailessa tulikin huomattua, että oli jalat tainnu saada "muutaman" iskun joessa, mutta koska vesi oli jäätävän kylmää niin niitä iskuja ei ollut edes huomannut! (toivotaan että saan pikaseen videokuvaa meidän joki juoksusta! :D) Illalla meillä oli vielä yhteinen ilta show johon jokaisen ryhmän piti tehdä ohjelmaa. Meidän sketsissä esitettiin erinäisiä pikku väärin ymmärryksiä tän pienen kielimuurin takia. Esimerkiksi Alex (joka ei siis puhu englantia oikeastaan ollenkaan) pystyi edellisenä iltana keskustellessamme muiden ryhmien kanssa edellisestä retkestä Alto de Naranjoon heittään vahingossa mulle kysymyksen Do you sleep with me? kun sen oli tarkoitus kysyä, että etkö nukkunutkin meidän kanssa samassa teltassa :D Kielikukkasia parhaimmillaan! Onneksi meillä oli ryhmässä kuitenkin yksi joka sitten aina tulkkasi nää väärin ymmärrykset molemmin puolin. Tätä ohjelmaa harjoiteltaessa koettiin myös "pieniä" kauhun hetkiä kun siinä pimeessä otsalampun valossa yhtäkkiä näkyikin järkyttävän kokoinen karvainen hämähäkki. Siinä meinas kyllä sydänkohtaus olla lähellä! Tosin mulle sitten kovasti vakuuteltiin, että ne ei ole myrkyllisä. Mutta kyllä se suomalaiselle aika kova järkytys oli kun suurin tähän mennessä nähty hämähäkki taitaa olla lukki ja yhtäkkiä jalkojen juuressa kävelee jäätävän kokoinen tarantella! Jälkeenpäin paluumatkalla mulle vielä kerrottiin, että se oli kuulemma vielä todella pieni ja ne ei uskaltanut kertoa sitä aikaisemmin, etten ois järkyttynyt enempää.

valmiina taistoon

Loppukiri

Sunnuntai aamuna lähdettiin takaisin kohti Santiagoa heti leirien purkamisen jälkeen. Joka ei kyllä tälläkään kertaa meidän ryhmässä sujunut täysin ongelmitta. Kolmen teltan purkamisen jälkeen Essillä oli  jälleen kerran v-käyrä hippasen korkealla ja marssi takaisin busseille suoritettiin melkoisen hiljaisissa tunnelmissa. Onneksi kuitenkin 4 päivää sujui suuremmitta ongelmitta ja pienellä itsehillinnän harjoittamisella viimeisestäkin aamusta selvittiin. Illalla takaisin kotiin päästyä ei paljon unta tarvinnut odotella ja sänkyyn kopsahti erittäin onnellinen, mutta väsynyt retkeiliä. Nyt on taas hetkeksi metsäilyn tarve tyydytetty ja tämän kuun lopun Torres Del Painen vaellusta odotellaa kuitenkin jo kuumeisesti!

Ja kuten kuvasta saattaa nähdä niin paluumatkalla jälleen siinä puuhassa mitä parhaiten osaa..

Viime viikonloppuna käväisin Haileyn kanssa ensimmäistä kertaa La Vegassa. Paikallisella torilla, jossa löytyy ihan kaikkea joka lähtöön. Kaikki on koko ajan sanonut, että mene käymään siellä, mutta koska sinne on vähän vaikea mennä, niin en ole saanut aiemmin aikaiseksi lähteä. Nyt kuitenkin Sunnuntaina vihdosta viimein lähdin ja se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä! Tuoreita vihanneksia ja hedelmiä halpaan hintaan. Se tunnelma oli jotenkin aivan ihana, kun koko paikka kuhisi ihmisiä ja pöydät laitettu toistaan hienommiksi! Musta tuntui, että oisin voinut jäädä sinne fiilistelemään vaikka koko päiväksi. Tästä eteenpäin La Vega on mun tehtävä listalla mahdollisuuksien mukaan joka viikko!

Koulupäivät vähenee vähenemistään ja tällä viikolla loppuu jo osa kursseista, ensi viikolla on enää muutamaa ja seuraavalla ei taida olla enää, kuin yhden kurssin tunteja. Tosin nyt sitten pitää kiirettä ja viimeiset raportit pitää palauttaa ja kokeita on melkein joka tunnilla. Kuitenkin suurin osa kokeista on näyttöjä, joten niiden eteen ei juuri tarvitse stressata, koska niitä on aika vaikea harjoitella kotona. Myöskin lämpötilat kohoaa koko ajan ja mun on kyllä pakko sanoa, että mua ei ole luotu Suomen säähän. Vaikka ois kuinka kuuma ja hiki virtaa niin aina vaan mietin, että ihanaa, kun ei tarvitse palella. Oon vaan varmistunut asiasta, että muhun on laitettu joku termostaatti ja alan palella aina, kun lämpötila laskee alle 25 asteen, koska myös täällä siinä vaiheessa kaivetaan villatakkia esiin. Oih lämpö ja aurinko <3

Täällä muuten on nyt viimeisen kuukauden aikana ilmestynyt kaduille erinäisiin paikkoihin pianoja joita ihmiset saa ihan vapaasti soittaa. Aivan mieletön idea! Välillä siellä on yhdellä sormella pimputtavia ihmisiä, mutta esimerkiksi eilen metroaseman nurkalla sain kuunnella sellaisen esityksen, että siitä oisi jo voinut vähän maksaakkin. Jäin kuuntelemaan kyseisen kaksikon musisointa ja siinä kävi vielä ilmi, että se soittaja oli vain soitellut itsekseen ja ohi kulkenut mies oli jäänyt laulamaan kyseistä kipaletta. Piristää kyllä kummasti kuulla tuollaista ihan ylätten odottamatta!

Viime viikon Keskiviikkona menin normaaliin tapaan reeneihin ja yllätys ylläty se kalsea kuplahalli oli kadonnut! Siellä mua odotti 50m ulkoallas kauniissa auringon paisteessa. Kyllä nyt kelpaa reenata! reeni motivaatio nousi heti kerrasta pilviin.

Mutta eiköhän tämä taas tältä erää. Kuvia, sekä tekstiä tuli taas sellainen tulva, että toivottavasti edes joku jaksaa kahlata sen lävitse :)