Kommelluksia Kolumbiassa

Viime kirjoittelun jälkeen on taas sattunut ja tapahtunut ollaan ehditty tekemään pika katsaus Kolumbiaan ja ensimmäiset päivät Ecuadorissakin on jo takanapäin. Mun ja Heidin yhteistä reissua on jäljellä enää 4 päivää :( sen jälkeen pitäs jatkaa matkaa itsekseen. Tavallaan aika jänskää, mutta toisaalta on ihan mukava kokeilla millasta se on! toivotaan, että kaikki menee hyvin koska on mukava, kun on joku joka on samassa tilanteessa sillon kun kaikki ei mee ihan putkeen. Mutta enköhän mää selviä ja oo taas yhtä kokemusta rikkaampi!

Riossa vietettiin siis muutama päivä kierrellen nähtävyyksiä aina sokeritoppa vuoresta, jeesus patsaaseen (niin ja siis Jeesus patsaalla oli vielä sormi tallessa! En sitten tiedä mitä ne on oikeen uutisoinut vai oliko se keretty ja istuttaa takas paikalleen, mutta kyllä tällä patsaalla oli ihan kaikki tallella) ja tietysti oli vielä pakko nauttia hieman ranta elämästä (niin äiti en vieläkään ole kyllästynyt lämpöön!). Tietysti myös kun Brasseissa oltiin oli myös pakko käydä katsomassa jalkapalloa. Pelaamassa oli Flamengo ja Duque de caxias. Flamengo on siis Brasilian suosituin jalkapallo joukkue. Peli pelattiin samalla areenalla, jossa pelataan World Cupin loppu ottelu! Se on kuulemma ollut ennen maailman suurin stadioni ja sinne on mahtunut yli 200 000 ihmistä ja nyt remontin jälkeen enää vain n. 80 000 :D Tunnelma pelissä oli kyllä katossaan ja fanit "kohtuullisen" äänekkäitä. Rio kaupunkina oli oikein mukava ja voisin ihan hyvin sinne vielä kuvitella palaavani joskus hetkeksi takaisin. Tosi täytyy myöntää, että pienemmät paikat on enemmän mun makuun vaikka isoissa kaupungeissakin on kiva välillä poiketa! Tosin viimeiset kaksi yötä oltiin lähellä keskustaa ja siellä olo ei enää ollut ihan niin turvallinen ja kaduilla nukkui ihmisiä paljon ja kaikenlaista laitapuolen kulkiaa näkyi siellä täällä. Muuten mun mielestä siellä oli ihan kohtuullisen turvallisen oloista tosin yritettiin välttää pimeellä kulkemsta tai sitten ajettiin taksilla ja muutenkin välteltiin syrjäsempiä katuja. Mutta Rio oli kyllä ihan näkemisen arvoinen! I like!

Tijuca

sokeritoppa

Riosta lennähdettiinkin sitten suoraan Kolumbiaan. Bogotassa viihdyttiin vain iltapäivä, josta jatkettiin suoraan matkaa yöbussilla kohti Armeniaa ja Salentoa. Meitä oltiin jo varoiteltu, että Kolumbiassa bussi kuskit rakastaa ilmastointia ja se kyllä huomattiin, koska yöllä sain kaksien housujen, villapaidan takin ja sharongin kaveriksi vetää untuvatakkia päälle ja silti meinas paleltaa! Aamulla saavuttiin Armeniaan, josta otettiin bussi vielä Salentoon. Siinä meille matkaan tarttui Israelilainen Merav, joka matkustikin meidän kanssa sitten aina Medelliniin asti. Salento oli pieni kylä vuorten keskellä kauniissa maisemissa. Meidä hostelli oli tosi ihana vähän matkan päässä keskustassa ja siellä käyskenteli lehmut ja hepat ympärillä. Käytiin tutustumassa paikalliseen kavitilaan Don Eliakseen, joka oli pieni perhe tila, jossa kaikki on luomua ja mitään koneita ei käytetä. Päästiin siis tutustumaan ihan kädestä pitäen aina kahvin kasvattamisesta sen jauhamiseen asti. Myöskin itse tilan omistaja tuli keittämään meille loppu sumpit. Ah kahvia <3 Seuraavana päivänä lähdettin vaeltamaan Valle de Cocoraan. Käytiin myös visiitillä Kolibri farmilla, jossa päästiin ihailemaan kolibreja aivan lähi etäisyydeltä. Välillä vähän pelotti, että koska se kolibri lentää silmään, kun ne suhisteli kauheeta vauhtia menemään. Valle de Cocora oli aivan mieletön ja välillä tuntui että se "metsä" ei voi olla oikea vaan sen oltava istutettu.

Pandeja Paisa

Salentosta hypättiin taas yöbussiin, jonka kuski kaahasi, kun hullu ja yöllä 03:45 herään siihen, kun joku tulee tökkiin ja kerään vilttejä pois. Oltiin saavuttu Medelliniin 2tuntia nopeemmin, kun piti ja siinä kiva ruveta keskellä yötä miettimään bussiasemalla, joka ei varmaan oo se kaikkein turvallisin paikka siihen aikaan yöstä, että mihinköhän sitä sitten. Päätettiin sitten mennä meidän hostelliin ja onneksi saatiin hengailla siellä sitten aamuun asti. Medellinissä käytiin läheisessä pikku kylässä Santa Fe de Antiochiassa ja seuraava päivä kierreltiin kaupungilla ja se ei sitten sujunutkaan enään ihan niin kuin piti. Oltiin menossa katsomaan yhtä kirkkoa lähellä Medellinin keskustaa ja ilmeisesti valittiin väärä katu... Siinä heti alkuun meitä vastaan käveli, jos jonkinlaista hiipparia ja hörhöä. Vähän ajan päästä sieltä sitten käveli 2 sellasta huume veikkoa toisella puolella tietä vastaan ja yhtäkkiä se toinen lätee tuleen samalle puolelle tietä ja alkaa ottaan juoksu askeleita. Siinä mää sitten paniikissa huudan Heidille, että nyt äkkiä pois ja me syöksytään suoraa viereiseen pikku ravintolaan. Siinä me sitten tutisten tilataan yks kokis ja ruvetaan miettiin, että mitäs sitten. Samalla ne hörhöt kävelee vaan ees taas sitä korttelia ja välillä tulee seisoskelemaan siihen ravintolan eteen ja sillä toisella miehellä oli vielä, joku terä vehje koko ajan kädessä. Venailtiin sitten melkein 2 tuntia, kun ei uskallettu lähtee mihinkän ja sitten tuli onneks poliisit tekeen ratsioita siihen kadulle ja kohta sielä olikin poliisi partioita kavereineen ja ne meni tutkimaan sitä viereistä taloa.Tässä kohtaa sen ravintolan omistajan kaveri lupas saattaa meidät metrolle. Oli kyllä hyvä muistutus siittä, että ei parane kävellä kun pääkadulla. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Santa Fe de Antiochia

Käytiin hakemassa vähän lisää sukellus kuumetta akvaariosta

Illalla hypättiin jälleen yöbussiin suuntana Bogota ja onneksi meidän hostellista puolalainen poika sattui meidän kaa samaan bussiin, koska kyseinen matka oli jälleen kerran aika mielenkiintoinen. Ihan hetki lähdön jälkeen bussi pysätyy ja sinne lappaa hirvee määrä porukkaa vähän erikoista sakkia sisään. Kaikille ei ollut edes istumapaikkaa vaan osa makas lattialla! Lie mikä diili ollu silläkuskilla niiden tyyppien kanssa. Aamulla sitten päästään Bogotaan ja saadaan meiän rinkat takas ja ne on aivan läpimärät. Ei muuta kun rinkka selkään ja kohti hostellia. Matkalla alkaa sitten valkeneen totuus, kun haju alkaa leijaileen. Siellä bussissa jollain oli ollut ilmeisesti pakastettuja kaloja, jotka oli sulanu matkan aikana ja meijän rinkat oli tietty uinut siinä. Hostellilla, kun ruvetaan purkaan kamoja selviskin siten mukavasti, että mun ihan kaikki kamat kenkiä lukuunottamatta (koska ne oli muovipusseissa) oli kastunut ja haisi kalalle ja kaikki valkosissa vaatteet ruskeilla raidoilla. Ei kun kaikki kamat vaan rinkkaa myöten pesulaan. Päivällä kerettiin kierteleen vähän kaupungilla ja illalla lähdettiin jonottelemaan sairaalaan, kun Heidin akilesjänne oli niin kipee, että se ei juuri pystyny käveleen. 

Aamulla olikin sitten uus iloinen yllätys, kun meidän rinkat oli läpimärät, kun haettiin ne pesulasta ja ne edelleenkin haisi kalalle! Ei siinä sitten muuta, kun kamat jätesäkkeihin ja säkit rinkkaan ja rinkka selkään.Saatiin myös ilmotus, että meidän suunnittelema Amazonin reissu, joka olis alkanu seuraavana päivänä on peruttu, koska on ollut niin kovat sateet, että joet tulvii ja on liian vaarallista lähtee sinne (eli lennosta suunnitelma B käytäntöön) Sen jälkeen lähdettiin hakeen Heidin röntgen kuvia ja taaskaan ei menny kaikki niin kuin piti ja meinattiin myöhästyä meidän lennolta. Lähtöselvitykseen päästessä mulle meinas tulla ongelmia, koska mulla ei ollut mitään kunnon tositetta siittä, että mulla on lippu pois Ecuadorista. Ecuador kuulemma vaatii turisteilta sellaisen (tääkin ois ollut ihan kiva tietää etukäteen). Siinä me sitten juostiin kiireellä turvatarkastuksiin ja ekaa kertaa molemmat tietty jouduttiin lisä tarkastuksiin, just sillon kun muutenkin ois kiire. Kun juostiin paniikissa meidän portille niin lähtöselvityksessä ollut mies näytti meille vaan, että tytöt rauhassa vain ja hymyili. Kun päästiin koneeseen tajuttiin, että se oli laittanut meille bisnesluokan paikat! Tässä kohtaa olis tehny vaan mieli mennä halaan sitä miestä! Se varmaan näki meijän naamasta, että oltiin pikkusen hermo piukalla molemmat ja aavisteli, että se ois just mitä me tarvittiin. Jatkettiin siis hyvillä mielin matkaa Ecuadoriin ja päätettiin, että Ecuadorissa menee paremmin :D

Apinat Bogotassa

Humitaksella

Kattokaa kuinka paljon puluja! ylitin itseni ja kävelin kirkumatta!

Banaania juustolla ja hillolla, hyvää oli!

Saavuttiin illalla Ecuadoriin ja alkuun meinas ruveta vähän jännittään, kun hostelworlin mukaan melki kaikki Quiton hostellit oli täynnä. Päädyttiin ottaamaan kuitenkin taksi vanhaan kaupunkiin ja löydettiinkin kiva hostelli. Meidän hostellilla oli myös tyttö joka oli saanut malarian ja oon kyllä onnellinen, että alotin malaria lääkkeet, koska en tosiaankaan halua samaan jamaan, kuin missä se tyttö oli! Eilen käytiin kiertelemässä vanhaa kaupunkia walking tourilla ja itsekseen ja täytyy sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Vanhoja värikkäitä taloja ja kauniita kirkkoja ja ympärillä vuoria! Myöskin ruoka, joka kuviteltiin olevan halpaa Kolumbiassa olikin vielä halvempaa Ecuadorissa ja täyden ruuan alkukeittoineen ja mehuineen irtoaa, hyvässä paikassa 2,5dollarilla eli n.2€ en valita! Kahvi oli myös erinomaista :D Tänään tultiin sitten Mindoon tälläiseen pienen pieneen kylään keskelle vuoria ja Cloud Forestia (en sitten tiiä miksi tota suomeksi sanotaan ehkä vaan trooppinen metsä?) paikka on ihanan rento ja just sitä mitä me tähän väliin kaivattiin! Aamulla käytiin Kaakao tourilla. ja nähtiin koko prosessi hedelmästä suklaaksi. Ja oisin ihan valmis alkamaan suklaa farmariksi tänne. Eli jos mua ei ala kuulumaan Suomeen niin oon jäänyt tänne ja perustanut oman pikku suklaa farmin ja siihen kylkeen pikku suklaa kahvilan! Illalla käytiin katsomassa Orkideoja ja jälleen kerran kolibreja lähietäisyydeltä!

Huomenna tiedossa rentoilua ja illalla olis tarkotus jatkaa matkaa rannikolle Puerto Lopeziin. Siellä näillä näkymin mennään sukeltamaan. Sen jälkeen suunnitelmat on täysin auki, ainoa mitä tiedän on että 14pv. lennän Ecuadorista Peruun. Brasilian kuvat on edelleenkin latailematta tonne edelliseen tekstiin, koska se kestäis niin kauan, mutta tulossa on! Nyt mä taidan hautautua tänne peittojen alle mun prinsessa sänkyyn (moskiittoverkon alle) kuuntelemaan joen kohinaa, sammakoiden kurnutusta ja sirkkojen sirinää, että huomenna jaksan nousta pirteänä ylös!