San Pedro de Atacama

San Pedro de Atacamassa oli heti aivan omansa lainen tunnelma ja hyvä henki. Ihmiset oli jotenkin todella rennolla fiiliksellä vaikka kyse on kuitenkin kaupungista, joka on täynnä turisteja, tuntui että ihmisillä ei ollut kiire mihinkään. Talot on suurimmaksi osaksi tehty punertavasta savesta ja kadut ovat punertavaa hiekkaa. Kaupunki on täynnä kivoja kahviloita ja ravintoloita, sekä joka paikassa voi nähdä lumihuippusia vuoria! Aurinko helli meitä lämmöllänsä yhtä päivää lukuunottamatta ja se ehkä olikin syy upeiden maisemien lisäksi miksi viihdyttiin San Pedrossa niin pitkään! San Pedro siaitsee vain tunnin matkan päässä Boliviasta ja sieltä järjestetään paljon retkiä Uyunin suola-aavikolle ja olisi hirveästi haluttanut sinne, mutta ehkä sitä jaksaa odottaa joululomaa, että pääsee kiertämään Boliviaa vähän paremmin.

Näkymät meidän ensimmäiseltä hostellilta!

Keskiviikko aamuna suuntasimme bussiasemalta suoraan aamiaiselle, jonka jälkeen majoituimme hostelliimme joka oli suoraan sanottuna melko kauhea! Päätimme vuokrata meille pyörät ja pyöräillä Valle de Lunaan katsomaan maisemia ja illan auringon laskua. Päivä oli paahtavan kuuma ja pyöräily tapahtuikin melko hikisissä tunnelmissa. Maisemat oli ihan mahtavia ja tuntui, että olisi koko ajan halunnut pysähtyä ottamaan valokuvia ja katselemaan maisemia. Illalla kiipesimme eräälle hiekka dyynille katsomaan auringon laskua joka sai aikaan upeita värejä! Auringon laskettua lähdimme polkemaan takaisin San Pedroon ja matkalla nähtiin yksi pyörä onnettomuuskin, jossa auto oli töytäissyt pyöräiliän alamäessä kumoon ja sen jälkeen pelotti pyöräily entisestäänkin! Koko matka kulki pitkin autotien reunaa täysin pilkko pimeässä. Mua ei oikeasti ole varmaan koskaan peottanut liikenteessä niin paljoa ja olin enemmän kuin onnellinen, että olin ottanut vuokraamosta lainaan myös kypärän. Autot ei nähneet meitä ja me ei nähty edes, että missä tie meni, muutamana hetkenä meinas kyllä itku tulla! pääsimme kuitenkin perille hengissä, mutta annoimme kyllä palautetta pyörävuokraamolle, että olisi varmaan syytä mainita ihmisille, että ottaa taskulamput mukaan tälle reissulle. Illalla olimme kaikki aivan totaalisen puhki 30km pyöräilystä ja melkoista ärsytystä aiheutti meidän hostellin keittiö, jossa makaroonin keittämiseen sai vierätämään lähemmäs 2 tuntia! Tämä sinetöi päätöksen, että seuraavana päivänä on löydyttävä uusi hostelli.

vuoren valloitus

Torstaina aamusta lähdimme etsimään meille uutta hostellia ja yhden kahvilan työntekijä kertoi meille äitinsä hostellista, jossa olisi kuudelle hengelle tilaa ja päätimme lähteä katsomaan. Hostelli osoittautui oikein mukavaksi ja siistiksi ja siellä oli aivan mahtavat maisemat! Päätettiin siis majoittua sinne. Torstain ohjelmassa oli hiekkalautailua! Tämä tapahtui Valle de muertessa n. 2,5km korkeudessa merenpinnasta. Hiekkalautailu oli todella hauskaa ja melko helppoa aloittelijoillekkin. Tosin pientä harmitusta aiheutti se, että sillä ei pässyt kovin kovaa :D Itse lautailu oli aika samanlaista, kuin lumellakin, mutta painon piti olla todella todella takana. Tämä iltapäivä osoittautui melkoiseksi kuntoiluksi, koska ei ollut kovin kevyttä talsia hiekkadyyniä ylös lauta selässä kovassa helteessä! Tämän reissun päätteksi meidät kuljetettiin eräälle näköala paikalle katsomaan auringonlaskua ja nautiskelemaan porukalla olutta. Kuvia tästä lautailusta tulee enemmän vasta myöemmin, kun saan kuvat käsiini, koska siellä oli oikein kuvaaja ottamassa kuvia meistä.

 

Perjantaina oli ohjelmassa laguuni kierros ja meidän harmiksi juuri tälle päivälle sattui huono keli, joten kelluminen suolavedessä jäi minulta henkilökohtaisesti väliin. Tosin kaksi ranskalaisista osoitti kyllä melkoista rohkeutta ja pulahtivat yhteen laguuniin meidän muiden hytistessä vieressä jo pelkästä katsomisesta! Jälleen kerran retki päättyi auringonlaskuun ja pisco soureihin. Oli hassua kun joka retkeen kuului aina joku tarjoilu! Illalla saatiin vielä jännittää miten meidän seuraavan päivä geysiri retken käy, koska vuorilla oli niin paljon lunta eikä ollut varmuutta onko tiet auki. Myöemmin saatiin kuitenkin tieto, että päästään lähtemään ja näin ollen aamu 4 lähdön vuoksi meiltä jäi jotkut autiomaassa pidetyt mega bileet väliin, joita koko kaupunki hehkutti.

Opas valmisti meille ihan kunnon drinksuja eikä mitään valmista pullokamaa!

Lauantai aamuna meitä odotti aikainen herätys ja neljältä me jo kökötettiin hostellin ulkopuolella odottamassa bussia kaikki mahdolliset lämpöiset vaatteet päällä. No olishan se pitänyt arvata, että lähtö on chilen aikaa neljältä (eli siis 4.30) eikä oikeaa aikaa. matka taittui pääasiassa unten mailla, koska ulkona oli niin pimeää, että mitään maisemia ei nähnyt. Toisaalta se oli ehkä hyvä, koska tulomatkan perusteella voisin sanoa, että jos olisin tiennt millaisilla teillä kaahattiin, niin en oli pystyyt nukkmaan... Matkan aikana käytiin siis parhaimmillaan 4,5km korkudessa ja San Pedro sijaitsee 1,5km korkeudessa. Saavuttiin geysiireille juuri auringon noustessa ja meitä odotti todella upea näky! Geysiireiden katselun jälkeen meille tarjoiltiin aamiainen, jonka jälkeen lähdimme kuumille lähteille uimaan. Tällä kertaa tiedossa oli lämmintä vettä vaikka ilma oliki jäätävän kylmä ja niin minäkin uskaltauduin pulikoimaan. Oli aika mahtavaa uipotella todella lämpöisessä vedessä niin upeissa maisemissa. Kuumien lähteiden jälkeen menimme käymään pienessä kylässä jonka nimeä en millään muista. Pääsimme myös maistamaan miltä grillattu laama maistuu. Liha muistutti aika paljon ihan tavallisen naudan lihan makua ja oli todella mureaa, njam! Sieltä palasimme hurjia vuoristoteitä kaahaten takaisin San Pedroon. Illalla päätimme vielä vuokrata pyörät ja ajelimme niillä hieman keskusta ulkopuolelle katsomaan vanhan inkojen kaupungin raunioita. Illalla muutamilla oli vielä virtaa lähteä ulos juhlimaan, mutta itse päädyin kuitenkin unten maille.

Sunnuntaina mentiin katsomaan Atacaman suola-aavikkoa ja vaalenpunaisia flamingoja, jotka kyllä ei olleet kovin vaaleanpunaisia näin talvella. Matkalla nähtiin jälleen kerran mahtavia maisemia! ja oli todella mukava, että oltiin vain omalla porukalla liikkellä, joten voitiin pysähdellä matkalla ja ei tarvinnut miettiä, että kuinka kauan missäkin voi viipyä. Suola-aavikolta takaisin tullessa pysähdyttiin pieneen kaupunkii ruokkimaan laamoja ja katselemaan kaupunkia. Illalla käytiin saattamassa Ranskalaiset bussiin ja Lillin kanssa ajateltiin mennä poikkeamaan suomalaisen Reijon omistamassa baarissa. Reijon tunsi koko kylä ja kaikki aina kuullessaan meidän olevan suomesta kertoi kyseisestä baarista. Tosin tässä baarissa/bubissa myytiin ainoastaan olutta ja näin ollen jouduin pakottamaan itseni "nautiskelemaan" elämäni ensimmäisen kokonaisen oluen. Meidän harmiksi Reijo ei kuitenkaan ollut paikalla vaan oli vasta seuraavana päivänä töissä.

Näissä maisemissa saatiin nauttia joka aamu aamiaista!

Viiemeisen päivän teema San Pedrossa oli nautiskelu. Nautittiin auringosta ja lämmöstä, jätskisä, hyvästä ruuasta ja juomasta! käytiin ostamassa pientä turisti hömppää ja postikortteja. Päivällä pistäydyimme myös uudelleen Reijon bubissa päivä oluilla (ties mikä kaljasieppo musta kohta kuoriutuu!) ja tällä kertaa päästiin tapaamaan Reijoa. Se kertoili ihan mielenkiitoisia juttuja ja oli asunut Chilessä 16 vuotta. Illalla hypättiin jälleen bussiin ja tiedossa oli 20 tuntia bussissa istuskelua. Matka sujui kuitenkin melko rattoisasti ja tiistai iltana oltiin takaisin Santiagossa. Reissu oli kokonaisuudessa ihan loistava ja niinkuin kuvistakin voi päätellä, että nähtävää oli PALJON! ja vielä oisin voinut jäädäkkin!

Keskiviikkona lähetin mun vakuutusyhtiöön korvaus hakemusken siellä perheessä varastetuista tavaroista ja oli varma, että ne ei hyväksy sitä, koska mulla ei ollut siinä rikosilmoitusta mukana. Kuitenkin torstaina oli tullut päätös sähköpostiin, että se on hyväksytty ja jo perjantaina korvaukset oli maksettu tilille! Korvaus summakin oli mielesän oikein kotuullinen! Olin odottanut hirveää taistoa ja kaiken maailman selvityksiä, mutta se sujuikin paremmin, kun ikinä uskoin! Tosin tän henkilön joka koordinoi näitä perheitä sähköposti olikin sitten sellainen, että hermo meinasi mennä ja kävi ilmi, että se perheen äiti oli valehdellu sille koordinaattorille vaikka mitä ihme juttuja musta. Lähetin vähän selventävää sähköpostia, mutta tuskin ne mitään vaikuttaa, koska se koordinaattori ja perheen äiti on kavereita. Onneksi oon kuitenkin saanut korvauksen niistä tavaroista ja lopulle en mahda mitään. En vaan käsitä, että mksi se ei usko mua, koska ei mulla oo mitään syytä valehdella tälläisestä, kun en oo vaatimassa niiltä mitään korvauksia.

Torstaina ja perjantaina meillä oli orientaatio päivät koululla, jossa saatiin paljon erittäin tärkeää ja vähemmän tärkeää inffoa. Vaihtareita meitä taisi Mayoriin olla tulossa yhteensä n. 180, mutta mun kampukselle tulee mun lisäksi vain yksi Espanjalainen poika! 2 vaihtaria koko kampuksella! Tosin komeudessaan se päihitti kaikki muut vaitarit mennen tullen, joten ehkä laatu korvaa määrän ;) Tiistaina me mennään meidän kampukselle tekemään kurssi valinnat ja lukkarit meidän opettaja tuutorin ohjauksella. Taitaa mennä mun suomessa valitsemat kurssit aika lailla uusiksi, koska löysin nyt paljon mielenkiintoisempia kursseja, esim. luontoliikuntaa ja tennistä! ootan kyllä niin innoissani, että pääsee kouluun ja näkemään millaista opiskelu täällä on.

 Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä, löysin ruisleipää Jumbosta! ah! ei tarvi syödä koko vaihto aikaa pelkkää valkoista puppua!

<3