"Joka ei tunne Chilen metsiä, ei tunne tätä planeettaa"-Pablo Neruda

Jälleen on viikko vierähtänyt ja viime viikolle kovasti luvattuja helteitä ei koskaan tullutkaan. Tosin oli täälä keskiviikkona varmaankin n. 28 astetta, mutta muina päivinä olikin viileempää. Vähän harmittaa, koska mulla oli taas melkein 5 päivän viikonloppu ja olis ollut aikaa nauttia lämpösistä keleistä. Torstaina oli vain aamulla yksi tunti koulua ja loppu päivä vapaata, koska koululla oli joku yhteinen urheilu päivä. Toivotaan, että se lämmin sieltä tulis pikasta vauhtia! Tosin samalla iski sitten se kevät flunssakin ja olo ollut vähän väsynyt ja nuutunut. Varmaan kohtapuoliin, jos ei ala menemään ohitse, niin saa kipsutella lääkärin pakeille hakeen antibioottikuuria, koska veikkaan jälleen kerran poskiontelontulehdusta. Tosin yritän vältellä sitä niin pitkään, kuin mahdollista, koska en tiiä mitä tautia ne mussa lääkittee sen jälkeen, kun meen sönkkäämään niille mun Espanjaa.

Just puhuttiin torstai iltana Paloman kanssa , että onko täällä oloni aikana ollut yhtään maanjäristystä. No ei ollut ollut ja niinhän se sitten heti perjantaina tuli. Tosin itselläni ei ollut tästä minkäänlaista käsitystä ennen, kuin avasin facebookin ja nousin ylös ja kämppikset heti kärppänä kyselemässä, että pelottiko. Oli pakko tuottaa ikävä pettymys ja todeta, että minä en edes herännyt. Chilen onemi:n sivuilla sanottiin, että järstyspiste oli n. 87km päässä santiagosta ja voimakkuudeltaan 5.1 richteriä. Eli ihan kunnon järistykset vissiin ollut. Tosin nyt vain toivon, että ei tuu lisää kauhen kovia järistyksiä ainakaan, koska niitä on kuulemma odotettavissa lisää. Perjantaina oli kai järissyt ympäri Chileä useampaankin otteeseen. Vähän kyllä jännittää se ensimmäinen, koska oon varma, että oon ihan pissat housussa. Paloma vielä sano, että ei hätää ei ne niin pelottavia ole, yleensä ne on vaan ihan pieniä, meet vaan oviaukkoon seisomaan. Kuulemma, jos iso järistys tulee ja talo sortuu, niin oven kohdat on ne mitkä yleensä jää pystyyn... Kylläpäs helpotti, enää ei jännitä yhtään.

Viime viikonlopun Lauantaina käytiin koulun kanssa retkellä ja vierailtiin mm. Pomairessa pienessä käsityöläis kylässä. Tosin oltiin siinä kohtaa aikataulusta pahasti myöhässä, eikä päästy kiertelemään kaupunkiin. Eli siis kerettiin vain nautiskeleen lounasta, jossa päästiin maistelemaan periteisiä Chileläisiä ruokia. Alkupalaksi saatiin juusto empanadat, joka täällä on jo aika perus huttua, eli namsk! Pääruuaksi söin pastel de choclon (maissivuoka, jossa on kanaa, oliiveja, jotain muuta lihaa, sipulia, basilikaa, kananmunaa ym. mutta se päällinen joka on maissia oli tosi makea), joka oli vähän erikoisempi kokemus, enkä oo ihan varma, että tykkäsinkö siitä vai en. Jälkkäriksi oli mote con huacillo (eli mehua, joka on maustettu kanelilla, jossa on kuivattu aprikoosi (en oo ihan varma) ja pohjalla ohran jyviä (josta tästäkään en oo ihan 100%varma)), joka omaan makuuni ei kyllä oikein istunut tai siis en voi sanoa, että oisi pahaa ollut, mutta en kyllä tätä ainakaan aio itse ostaa. Pomaire kuitenkin vaikutti tosi kivalta ja sinne pitää mennä kyllä käymään! Tän jälkeen suunnattiin Isla Negralle, jossa päästiin ihastelemaan merta ja kauniita maisemia, sekä vierailemaan Pablo Nerudan talossa. Asunnosta oli aivan mielettömän upeat näkymät merelle ja oli mukava kuulla lisää Pablo Nerudasta.

Pastel de choclo

Isla Negra

Pablo Nerudan talo

Retken jälkeen palattiin illalla Santiagoon ja tiedossa oli Emilyn läksiäis bileet. Täällä on ihan omituista, kun kaikki jutut alkaa ihan kauheen myöhään esim. näihinkin bileisiin oli kutsuttu vasta klo 22 eteenpäin. Muutenkin täällä ihmset menee arki-iltana kavereille syömään illallista vasta, joskus 22-00 välillä ja seuraavana päivänä töihin. Ei sopis kyllä mulle tällänen elämä! Bileissä oli väkeä kuin pipoa ja pääsin myös ensimmäistä kertaa kokeilemaan beer pongin pelaamista, joka näin ensikertalaisena sujui yllättävänkin voitokkasti. Mauricion kokki kaveri varmisti, ettei illan aikana tarvinnut kärsiä nälästä ja Rapa Nuilta olevat kaverit puolestaan viihdytti meitä soittamalla, laulamalla ja opettamalla meitä tanssimaan paikallista perinne tanssia sau sau:ta. Tosin näin kaksi vasenta jalkaa ja jäykän lantion, sekä olemattoman rytmikorvan omistavana en kyllä kovinkaa loistokkaita mooveja saanut aikaiseksi. Mutta pääasia kai, että oli ainakin hauskaa, kun ajattelin kuinka idiootilta näytän.

Beer pong mestari

Kolussa oli tiistaina ensimmäinen välikoe koripallossa. Onneksi sain suoritettua sen täysillä pisteillä! Tosin ei se kovin vaikea ollut piti vain opettajalle näyttää sen käskemiä askellus, heitto, suojaus ym. juttuja. Omalla kohdalla vähän jännitin, että ymmärrän mitä pitää tehdä ei niinkään itse sisältö, mutta onneksi kaikki meni tosi hyvin ja täysillä pisteillä etiäpäin! :) Koriksessa piti myös palautta yksi ryhmätyö, jossa meidän piti tehdä kuunnelma koripallon historiasta. Tää näiden Chileläisten kanssa tekeminen ei näköjään kovin helppoa oo. Maanantaina menin koulle ainoastaan tätä varten ja yks tyttö päätti sitten olla tulematta paikalle. Sovittiin sitten treffit seuraavalle aamulle, että kerettäs nauhottamaan  ennen tunnin alkua ja meikä sitten kisko ittsensä ylös viideltä, että kerkeen kouluun ajoissa. Nyt sitten toinen tytöistä päätti olla saapumatta paikalle. Pyysin sitten sitä toista tyttöö soittaan sille poissaolevalle, että onko se tulossa paikalle, mutta sillä ei kuulemma oo puhelinta, just! Tässä kohtaa mun huumorintaju meinas kyllä loppua. Jouduttiin sitten selitteleen sille opelle miksi meidän työ on myöhässä ja nauhotettiin se meidän lounastauolla, mikä aiheutti sen, että meikä sai jumppailla 9 tuntia tyhjällä mahalla. Muutenkin nää paikalliset tekee kaikista asioista kauheen hankalia ja kaikkien päätösten tekemisiin tuhrautuu aikaa ihan tuhottomasti.

Keskiviikkona viettelin vapaata ja lämpötila pihalla huiteli lähempänä 30 astetta. Päätettiin Haileyn kanssa lähteä puistoon nauttimaan auringosta ja erinnomaisesta jäätelöstä (oon löytänyt täältä maailman parhaan jätski paikan, jossa on kaikenlaisia erikoisia yhdistelmiä mm.mustapippuri-suklaa, vadema-minttu, mutta kertaakaan vielä en oo pettynyt!). Päätin sitten repästä ensimmäistä kertaa Santiagossa ja laittaa shortsit jalkaan. VIRHE! En sitten tiiä, että onko kesällä eri meininki, mutta olin varmaan ainoa ihminen koko kaupungissa, joka oli pukeutunu shorseihin. Tiedän, että ei oo kovin kaunista katsottavaa, kun paljastelen näitä siskonmakkara sääriä, mutta hei ei ne koskaan rusketukkaan, jos ne ei koskaan nää päivänvaloa ja toiseksi oli niin kuuma, että ei voi pukeutua farkkuihin! Sitä tuijotuksen (ja huutelun) määrää metrossa ja kaupungilla. Olo oli sellainen, että mielummin oisin ottanut litran sitruuna mehua silmiin, kun seissyt sen 5min. siellä metrossa. Niin ja tällä kertaa siis shortsin pituus oli oikein säädyllinen, eikä mikään pakaraa vilauttava versio. Toivottavasti kesällä voi pitä shortseja ilman tälläistä fiilistä tai mä kuolen!

Perjantaina lähdin innoissani hakeen vihdosta viimein, mun Chilen henkkareita joiden oli määrä olla valmiina Perjantaina. Kortti tarvis saada, jotta saisin viimein hommattua opiskelioiden metrokortin, jolla matkustaminen maksaa 1/3 tämän hetkisestä hinnasta (sen saaminen kestää siis vielä n.1,5kk hakemisesta ja sitä ei voi hakea ilman Chilen henkkareita). Kuitenkin ihmettelin, sinne päästyäni, että miksi ihmiset seisoskelee siinä ulkopuolella porttien takana. Rupesin kyselemään, että mikä on homman nimi ja ne sitten iloisesti kerto, että siellä on joku mielenosotus menossa ja se toimisto on kiinni. Ne kerto myös, että ei oo tietoa koska se aukeaa. Riippuu kuulemma siitä pääseekö ne sopuun ja tällä hetkellä hoidetaan vaan pakolliset asiat. Yksikin mies kertoi, että joutui toimittamaan niille lentoliput, että sai kortin. Täällä siis nää paikat voi olla kiinni tosi kauan esim. posti aukesi vissiin viime viikolla ja ollut kiinni kai aikalailla siitä asti, kun oon tänne tullut eli n. 2kk. Eli niillä jotka on vaan puol vuotta ei oo enää oikeen mitään järkeä maksaa siitä kortista, koska ne kerkiää käyttään sitä ehkä 1kk ajan. Täytyy nyt kuitenkin toivoa, että ne pääsisi sopuun pian, jotta pääsisin edes hakemaan sitä metrokorttia.

Viikonloppuna otettiin suunnaksi Concha y Toron viinitila. Concha y toro on Etelä-Amerika suurin viinin tuottaja ja sieltä tuli kyllä nähtyä monen monta tutun näköistä pulloa.  Otettiin tunnin ohjattu kierros tilalla ja 2 viinin maistelu. Kierros oli tosi mielenkiintonen ja olis ollut ihana jäädä jutteleen sen oppaan kanssa kahdestaan ja kyseleen kaikenlaista. Ne kerto lyhyesti historiaa ja missä ne viljelee rypäleitä. Tän jälkeen mentiin viinipellolle tutkailemaan viiniköynnöksiä, jotka tällä hetkellä ei kovin kummoisilta näyttänyt. Ne kertoi viinin viljelystä ja hoidosta. Täällä tilalla Maipo valleyssa viljellään ainoastaan Caberneeta. Kesällä kuulemma, kun on rypäleitä, niin siellä pääsee ihan itse maistelemaan eri lajikkeita niiden maistelu puutarhasta, jossa on 23 eri rypäle lajiketta, eli sillon mun on pakko päästä uudelleen! Tän jälkeen siirryttiin huoneeseen, jossa kyspsytetään viiniä jonka jälkeen suunnattiin vanhaan viinikellarii, jossa kypsytetään parempia viinejä. Täällä kuultiin myös tarina siitä miten Casillero del diablo viinit on saaneet nimensä. Viinikierros oli tosi mielenkiintonen ja haluan päästä käymään usemmalla tilalla. Lopuksi kävin vähän tutustmassa niiden myymälää ja eihän sieltä ihan tyhjin käsin voinut lähteä. Kassalla sitten jälleen kerran törmäsin Chileläiseen tyttöön, joska oli ollut turussa vuoden au pairina, hassua! Kierros oli kyllä tosi mielenkiintoinen, tosin oisin halunut kuulla vielä paljon lisää! Tuolla tuli kyllä kauhea ikävä takasin töihin!

Yksi asia jota oon täällä oppinut tuon kärsivällisyyden lisäksi on itsensä nolaamisen taito ja epämukavien tilanteiden sietäminen. Täällä saa olla naama punaisena ja tuntea itsensä todella tyhmäksi ihan joka päivä. Ennen aina välttelin kaikkia epämiellyttäviä tilanteita ja siirsin niiden hoitamista. Nyt kuitenkin ne on aina hoidettava itse ja se epämiellyttävä olotila on melko pysyvä koko ajan, eli toivottavasti tää siirtyisi myös suomeen. Tosin ei mulle koskaan itsensä tyhmäksi tekeminen ja itselleen nauraminen vaikeaa oo ollu, mutta tän reissun jälkeen se on varmasti vielä helpompaa! Koulussa kyllä huomaa, että monet luokka kaverit on melko nuoria, koska esim. koristunneilla joudutaan tekemään kaikkea todella "typerää" ja joillekkin se on todella vaikeaa ja se kitinän määrä.. Rennompi asenne alkaa siis pikkuhiljaa tarttumaan, joka on enemmän, kuin hyvä asia! Tälläinen kokemuksena tekee kyllä todella hyvää ihan kenelle tahansa.

Tässä leikittiin koris tunnilla velhoja

Nyt pitää kuitenkin painua unten maille, sillä huomenna mun pitäs pitää ensimmäistä kertaa koulussa opetustuokio espanjaksi! Apua! saas nähdä kuinka siitä selvitään. Onneksi tää on uinnista, joten homma on muuten aika hyvin hallussa eli ei tarvitse sen suhteen stressata, mutta oon varma, että unohdan puolet sanoista. Toisaalta menee miten menee ainahan sitä voi sitten hädän tullessa näyttää, jos ei osaa selittää. Tässä lopussa kuvaa meidän mahtavasta "uimahallista" Escuela militarilta jossa siis meidän reenit pidetään.