No niin nyt on sitten ensimmäiset kisat polskittu kunnialla lävitse yli kuuteen vuoteen! Ensimmäistä lajia odotellessa jännitys oli niin kova, että hyvä etten pissinyt housuuni ja perus fleku-Essi (kun mua jännittää niin musta tulee sellanen koko ajan haukotteleva flekmaattinen mato) on näköjään edelleenkin tallella. Valmentaja oli ystävällisesti ilmottanut mut kysymättä 200 vapariin = kuolema, sekä uimaan 50selkää ja 50rintaa + loppuun vielä 100m vaparia viestissä, eli melkoinen urakka muutamaan tuntiin näin "pikku" tauon jäkeen. Aamulla meillä oli vielä koulussakin kisat, jossa vuosikurssit kilpaili toisiaan vastaan eri lajeissa ja päivän päätteeksi laskettiin kaikkien lajien tulokset yhteen ja katsottiin voittaja. Aamulla osallistuin 2 vuosikurssin uintiin 25 perhosella ja selällä, sekä 25m vapari viestillä. Tosin näistä en saanut mitään aikoja vaan niissä katsottiin vain sijotukset. Kisat meni ihan hyvin ja 50selkää meni suorastaan yli odotusten (aika 32.7) koska vanhoista ennätyksistä en jäänyt kuin suunnille 1,5sekunttia eli kai se tekniikka tuolla jossain takaraivossa vielä on, mutta sitten tuo vauhtikestävyys onkin kadonnut jonnekkin taivaan tuuliin! 200 vaparin aika (2.32.??) oli suorastaan järkyttävä! Ja näillä reeneillä se tuskin kovin hyväksi tuleekaan, koska aikalailla peruskunto reeniä vedellään päivästä toiseen lukuunottamatta muutamia nopeita pyrähdyksiä. 50rinulin aikaa en huomannut kysyä ja tulokset ei ollu vielä paperi versiona ja 100 vaparia viestissä meni aikaa 1.11.?? eli ei nyt mitään suuren suurta vauhdin hurmaa. Nyt päästään sitten siihen, että oikeesti tää uinnin taso on täällä kyllä melkoisissa pohjamudissa! Meikä 6 yli vuoden tauon jälkeen (tänä aikana oon käynyt ehkä yhteensä 10 kertaa uimassa) 2,5kk epäsäännöllisen säännöllisellä reenauksella 2-3kertaa viikossa pystyy voittamaan kaikki lajit ja vielä ihan ylivoimaisella erolla, Whaat! Oisin selärin ajalla voittanut poikienkin 50selkää ja tyttöjen 50 vaparia. Ei se oo ihme jos Chileläisiä ei juuri näy isoissa kisoissa. Kisat oli ihan huippu mukavat heti, kun siittä alku jänskätyksestä päästiin ja toivottavasti tässä jatkossakin kerkiää vielä muutamat kisat käymään. On se uinti vaan sen verran kivaa! Ainoa että kaipaan ihan hulluna sellasia oksennus suussa vedettäviä pitkiä tappo sarjoja joiden jälkeen ei saa itseään enään edes altaasta ylös, eikä vain tälläistä leppoisaa matkaa. Vaikka kivaa se tämäkin on, mutta pieni lisä haaste ei ois pahitteeksi. Innolla jään odottelemaan tulevia koitoksia, josko noita aikoja saisi edes hitusen hiissattua alaspäin. Mutta voin kyllä sanoa, että jotenkin oli niin ihanan nostalginen fiilis ja sai muisteleen uintiaikoja ja sitä kuinka kivaa se oli! Vitsit pieni uinti kipinä on kyllä taas syttynyt.
Viimiset viikot on sujunut melko kiireisissä merkeissä. Oikeasti mulla kai ei oo kauhesti ollut mitään ihmeellistä, mutta silti tuntuu, että on ollut koko ajan kiire johonkin. Myöskään viime viikonlopun yllätys koulu viikonloppu ei helpottanut asiaa lainkaan. Jouduin siis koko viikonlopuksi koripallon tuomari kurssille, joka pidettiin Espanjaksi. Perjataina aloitettiin illalla säännöillä, lauantaina vetästiin 12 tunnin päivä koostuen harjoituksista ja sännöistä, sunnuntaina kukkuraksi kakun päälle piippi-testi, tuomarointi koe, sekä sääntö koe. Sunnuntaina kun iltapäivällä raahauduin kotiin niin voin kertoa olleeni kuoleman väsynyt! Huhuh! Tää vieraalla kielellä kommunikointi ja opiskelu vie kyllä kaikki mehut. Huomaa, että on jotenkin aivan ihan eri tavalla puhki. Sunnuntaina en siten kyennytkään mihinkään aivolliseen toimintaan vaan se sujui lähinnä elokuvaa katsoessa ja torkkuessa. Nyt on kuitenkin jonkin näköinen tuomarikortti taskussa ja koriksen säännöt on nyt aika hyvin hallussa! Eli ei hassumpi viikonloppu näin jälkikäteen katsottuna vaikka alkuun pientä motivaation puutosta olikin havaittavissa... Myöskin selvisin kurssista melkoisen mallikkaasti Espanjaksi ja vain muutamiin juttuihin jouduin pyytään apua englannin kielen taitoisilta.
Maanantaina mulla oli taas pientä käden vääntöä meidän luontoliikunnan ryhmän poikien kanssa. Edellisellä viikolla oltiin sovittu päivä milloin tehdään yksi ryhmätyö. No minä sitten saavuin vapaapäivänäni koululle tekeen tota työtä ja sinne päästyä pojat ilmottaakin, että joo ei onnistu tehdään tää myöhemmin. Meikällä taas vaihteeksi pieni hermoromahdus, koska tän takia olin perunut Haileyn kanssa lounas treffit ja matkustanut yli tunnin koululle tekeen tätä työtä ja lämpötila ulkona oli se yli 30 astetta. Ihan kun mulla ei olisi ollut parempaakin tekemistä näin nätille päivälle. Sanoin sitten pojille, että nyt riittää että mää en kyllä toista vapaa päivää tälläiseen tuhlaa, että jos jotain sovitaan se tehdään tai vähintäänkin ilmotetaan etukäteen, että se perutaan. No ne sit vissiinkin tajusi, että oon tosissani ja ne anto mulle muita tehtäviä tehtäväksi,ettei mun tarvitse tulla uudelleen koululle työtä tekemään. No maanantaina, kun muut teki sitä videota joka meidän silloin edellisellä viikolla piti tehdä niin ne alko vaan koko ajan iskeen mulle facebookissa kaikkia lisä hommia mitä pitää tehdä. No meikä sitten väänsi yötä myöten kouluhommia, koska palautus oli tiistaina ja se oli ehdoton takaraja eli siittä ei voinut luisua. Teetä kului kuppi jos toinenkin ja Haribon lakritsit oli toimittamassa salmiakin virkaa ja lievittämässä kiristäviä hermoja. En tiiä oikeesti miten selviän sen seuraavan vaelluksen ilman totaalista sekoamista. Tän kurssin jälkeen ei kyllä taida paljon juttu luistaa noiden poikien kanssa.
Viime viikolla satuin myös nukahtamaan ekaa kertaa metroon niin, että
ajelin onnellisesti toiselle puolelle kaupunkia. Seuraavana päivänä
hermot kireellä tästä yllä mainitusta koulu reissusta hyppäsin bussiin
ja vetäsin tyylikkäät lipat suoraan siihen käytävälle. Kyseisen episodin
jälkeen naama punaisena istahdin siihen penkkiin ja päätin avata
tonnikala purkin, koska mulla oli aivan järkyttävä nälkä ja tietysti se
bussikuski päättää juurikin kaasuttaa ja puoli purkkia tonnikalaa oli
mun sylissä. Tätä ei tietystikkään auttanut se 30 asteen helle. Tuoksu
oli mitä aromaattisin! Ei siis jälleen kerran mennyt tää julkisilla liikkuminen ihan niinkuin pitäisi.
Mulla on oikeasti alkanut tulemaan välillä tai oikeastaan aika usein täällä ihan suunnattoman huono omatunto siittä, kuinka etuoikeutetussa asemassa ihminen onkaan, kun se vain sattuu syntymään Suomessa. Meillä on ilmainen koulutus ja varaa matkustella, "ilmainen" terveyden huolto, työttömyys tuet sun muut. Täällä mulla on monta monta koulukaveria, jotka ei oo edes ikinä käynyt Santiagon ulkopuolella! Yksikin poika sano, että ei oo ikinä edes nähnyt lunta ja tuossa sitä on ihan vieressä vuorilla. Myöskin se, että tuun tänne kouluun opiskelemaan ilmaiseksi ja näiden muiden ihmisten täällä pitää maksaa siitä opiskelusta, joka kuukausi 190 000pesoa (eli n.300€) + 190 000 pesoa vielä jokaisesta lukukaudesta. Sitä paitsi tää ei ole vielä edes kallis yliopisto. Tämän lisäksi mulla on varaa matkustella täällä ympäriinsä lyhyessä ajassa enemmän, kun näillä ihmisillä on edes varaa matkustaa koko elämänsä aikana. Vielä kaiken lisäksi Suomen valtio tukee tätä mun opiskelua melkein 500€:lla joka kuukausi (tätä en edes kehtaa täällä sanoa ääneen). Aina Suomessa valittaa, että eihän näillä tuilla pärjää, mutta aika paljon huonomminkin voisi olla. Täällä myöskin minimi palkka kuukaudessa on 200 000pesoa eli alle 320€!!! Niin ja hinta taso on vaan aavistuksen alhaisempi, kun Suomessa. Mulla tuo raha riittää täällä just vuokran maksuun ja mää sentään vuokraan vaan yhtä huonetta (toki asun "hyvällä" ja turvallisella alueella lähellä metroa, sekä keskustaa). Niin ja tähän voisi vielä jatkaa sillä, että lääkärissä käynti on kallista ja ihmisillä ei yksinkertaisesti oo varaa mennä edes lääkääriin ja ihmisiä kuolee siihen, että ne ei saa hoitoa, koska niillä ei ole tarpeeksi rahaa. Pitäisi aina Suomessakin ollessa muistaa, että ei parane kauheasti aina valittaa vaikka joku koulu juttu vähän joskus maksaisikin ja siellä terveyskeskuksessa tai ensiavussa joutuisi muutaman tunnin odottamaan, koska asiat voisi olla aika paljon huonomminkin. Niin ja vielä sekin, että Chilekin on kuitenkin Etelä-Amerika rikkaimpia maita.
Maanantaina tuli muuten täyteen 4kk Chilessä! ja nyt olen jo vähän paluu lentojakin vilkuillut. Tosin vielä ne hinnat pyörii melko kovissa lukemissa eli pitää vissiin vielä hetki odotella. Kyllä tää aika vaan rullaa nopeaa. Tuossa myös kalenteria selaillessa totesin, että koulua on enää jäljellä 5viikkoa, joista yksikin on vain puolikas viikko, eli mun lukukausi on ohi 4päivän vaelluksen ja 7koulupäivän jälkeen! Melkoista! sen jälkeen voi vaihtaa vapaalle ja alkaa nauttimaan 3kk kesälomasta ja kaikista reissuista mitä se tuokaan tullessan <3 niin ja tietty Hennankaan tänne tuloon ei ole enää kauheasti aikaa! (ja toivottavasti tänne saapuu myös tuona kyseisenä päivänä makuunin irtokarkkeja, sekä salmiakkia... muuten tänne ei taida olla asiaa) Joulun suunnitelmat on vielä kesken, mutta todennäköisesti me sitä vietetään ainakin Perussa siitä, että ollanko me Cuzcossa vaiko Machu picchulla ei ole varmuutta.
Täällä musta on muuten tullut pieni tee narkkari. Illat ja yöt näissä asunnoissa on todella kylmiä ja en voisi enää kuvitellakkaan meneväni nukkumaan ilman iltateetä. Ennen oli vaan aamukahvi nyt on myös iltatee :D Viime viikolla sapui myös mun kauan odottamani postipaketti Suomesta, joka piti sisällään sanakirjan. Olin jo varma, että se on jäänyt jonnekkin omille teilleen ikuisesti, mutta kappas sieltä se sitten vihdoin saapui oltuaan matkalla n. 2,5kk. Mun olo oli ihan kun pikkulapsena jouluaattona, kun se postimies pimpotti kelloa ja ilmotti sinne luriin, että mulle olisi paketti. Tiesin ihan tarkkaan mitä se pitää sisällään, mutta se kun ei oo saanut 4kk postia niin tää tuntui suorastaan huikaisevan jännittävältä ja pahvit tuli revittyä melkoisen vikkelään. Nyt sanakirja on päässyt hyvinkin ahkeraan käyttöön ja toivon mukaan tää mun epsaniani alkaa tästä paranemaan pika vauhtia. Myöskin pieniä onnen hetkiä koettiin jälleen kerran Jumbossa, jossa juusto hyllyä ohittaessa bongasin Apetinan fetaa!! Siis ihka oikeaa fetaa! Siis fetaahan täältä ei saa ollenkaan. Siinä otin muutamat askeleet ripaskaa ja mun hymy tais näkyä sinne toiseen päähä kauppaa. Tosin hintalappua katsoessa mun rahapussi itki muutaman kyyneleen. Tuolla se nyt jääkaapissa odottaa jotain special hetkeä jollon se pääsee nautiskeltavaksi. Mä aina jääkaapilla käydessä melkein hypistelen sitä kun fiilistelen, että kuinka hyvälle se sitten maistuukaan, kun sitä pääsee syömään. Ai että! Pienet on ihmisen ilot :D
Mutta eiköhän tässä ollut tarinointia taas tältä erää. Viikonlopulle tiedossa hellettä ja huvipuistoa, sekä ehkä vähän jotain juhlan tynkää lauantaina. Hyvää viikonloppua kaikille! :)
ps. täällä on alkanut ruusut kukkimaan ja sellasia meidän kukkakauppa ruusuja näkyy kaduilla ja joka paikassa. Pitää yrittää ikuistaa niitä joku päivä myös tuonne kameraan.
 |
| Tässä pientä poseerausta meidä opettajan (joka sekin kävi polskasemassa 50vu :D) ja toisen meidän Meksikolaisen vaihtarin kanssa. |
Viimiset viikot on sujunut melko kiireisissä merkeissä. Oikeasti mulla kai ei oo kauhesti ollut mitään ihmeellistä, mutta silti tuntuu, että on ollut koko ajan kiire johonkin. Myöskään viime viikonlopun yllätys koulu viikonloppu ei helpottanut asiaa lainkaan. Jouduin siis koko viikonlopuksi koripallon tuomari kurssille, joka pidettiin Espanjaksi. Perjataina aloitettiin illalla säännöillä, lauantaina vetästiin 12 tunnin päivä koostuen harjoituksista ja sännöistä, sunnuntaina kukkuraksi kakun päälle piippi-testi, tuomarointi koe, sekä sääntö koe. Sunnuntaina kun iltapäivällä raahauduin kotiin niin voin kertoa olleeni kuoleman väsynyt! Huhuh! Tää vieraalla kielellä kommunikointi ja opiskelu vie kyllä kaikki mehut. Huomaa, että on jotenkin aivan ihan eri tavalla puhki. Sunnuntaina en siten kyennytkään mihinkään aivolliseen toimintaan vaan se sujui lähinnä elokuvaa katsoessa ja torkkuessa. Nyt on kuitenkin jonkin näköinen tuomarikortti taskussa ja koriksen säännöt on nyt aika hyvin hallussa! Eli ei hassumpi viikonloppu näin jälkikäteen katsottuna vaikka alkuun pientä motivaation puutosta olikin havaittavissa... Myöskin selvisin kurssista melkoisen mallikkaasti Espanjaksi ja vain muutamiin juttuihin jouduin pyytään apua englannin kielen taitoisilta.
Maanantaina mulla oli taas pientä käden vääntöä meidän luontoliikunnan ryhmän poikien kanssa. Edellisellä viikolla oltiin sovittu päivä milloin tehdään yksi ryhmätyö. No minä sitten saavuin vapaapäivänäni koululle tekeen tota työtä ja sinne päästyä pojat ilmottaakin, että joo ei onnistu tehdään tää myöhemmin. Meikällä taas vaihteeksi pieni hermoromahdus, koska tän takia olin perunut Haileyn kanssa lounas treffit ja matkustanut yli tunnin koululle tekeen tätä työtä ja lämpötila ulkona oli se yli 30 astetta. Ihan kun mulla ei olisi ollut parempaakin tekemistä näin nätille päivälle. Sanoin sitten pojille, että nyt riittää että mää en kyllä toista vapaa päivää tälläiseen tuhlaa, että jos jotain sovitaan se tehdään tai vähintäänkin ilmotetaan etukäteen, että se perutaan. No ne sit vissiinkin tajusi, että oon tosissani ja ne anto mulle muita tehtäviä tehtäväksi,ettei mun tarvitse tulla uudelleen koululle työtä tekemään. No maanantaina, kun muut teki sitä videota joka meidän silloin edellisellä viikolla piti tehdä niin ne alko vaan koko ajan iskeen mulle facebookissa kaikkia lisä hommia mitä pitää tehdä. No meikä sitten väänsi yötä myöten kouluhommia, koska palautus oli tiistaina ja se oli ehdoton takaraja eli siittä ei voinut luisua. Teetä kului kuppi jos toinenkin ja Haribon lakritsit oli toimittamassa salmiakin virkaa ja lievittämässä kiristäviä hermoja. En tiiä oikeesti miten selviän sen seuraavan vaelluksen ilman totaalista sekoamista. Tän kurssin jälkeen ei kyllä taida paljon juttu luistaa noiden poikien kanssa.
 |
| Onneksi tässä tehtävässä sisäisestä pikku-partiolaisesta oli kovastikkin hyötyä! |
Mulla on oikeasti alkanut tulemaan välillä tai oikeastaan aika usein täällä ihan suunnattoman huono omatunto siittä, kuinka etuoikeutetussa asemassa ihminen onkaan, kun se vain sattuu syntymään Suomessa. Meillä on ilmainen koulutus ja varaa matkustella, "ilmainen" terveyden huolto, työttömyys tuet sun muut. Täällä mulla on monta monta koulukaveria, jotka ei oo edes ikinä käynyt Santiagon ulkopuolella! Yksikin poika sano, että ei oo ikinä edes nähnyt lunta ja tuossa sitä on ihan vieressä vuorilla. Myöskin se, että tuun tänne kouluun opiskelemaan ilmaiseksi ja näiden muiden ihmisten täällä pitää maksaa siitä opiskelusta, joka kuukausi 190 000pesoa (eli n.300€) + 190 000 pesoa vielä jokaisesta lukukaudesta. Sitä paitsi tää ei ole vielä edes kallis yliopisto. Tämän lisäksi mulla on varaa matkustella täällä ympäriinsä lyhyessä ajassa enemmän, kun näillä ihmisillä on edes varaa matkustaa koko elämänsä aikana. Vielä kaiken lisäksi Suomen valtio tukee tätä mun opiskelua melkein 500€:lla joka kuukausi (tätä en edes kehtaa täällä sanoa ääneen). Aina Suomessa valittaa, että eihän näillä tuilla pärjää, mutta aika paljon huonomminkin voisi olla. Täällä myöskin minimi palkka kuukaudessa on 200 000pesoa eli alle 320€!!! Niin ja hinta taso on vaan aavistuksen alhaisempi, kun Suomessa. Mulla tuo raha riittää täällä just vuokran maksuun ja mää sentään vuokraan vaan yhtä huonetta (toki asun "hyvällä" ja turvallisella alueella lähellä metroa, sekä keskustaa). Niin ja tähän voisi vielä jatkaa sillä, että lääkärissä käynti on kallista ja ihmisillä ei yksinkertaisesti oo varaa mennä edes lääkääriin ja ihmisiä kuolee siihen, että ne ei saa hoitoa, koska niillä ei ole tarpeeksi rahaa. Pitäisi aina Suomessakin ollessa muistaa, että ei parane kauheasti aina valittaa vaikka joku koulu juttu vähän joskus maksaisikin ja siellä terveyskeskuksessa tai ensiavussa joutuisi muutaman tunnin odottamaan, koska asiat voisi olla aika paljon huonomminkin. Niin ja vielä sekin, että Chilekin on kuitenkin Etelä-Amerika rikkaimpia maita.
Maanantaina tuli muuten täyteen 4kk Chilessä! ja nyt olen jo vähän paluu lentojakin vilkuillut. Tosin vielä ne hinnat pyörii melko kovissa lukemissa eli pitää vissiin vielä hetki odotella. Kyllä tää aika vaan rullaa nopeaa. Tuossa myös kalenteria selaillessa totesin, että koulua on enää jäljellä 5viikkoa, joista yksikin on vain puolikas viikko, eli mun lukukausi on ohi 4päivän vaelluksen ja 7koulupäivän jälkeen! Melkoista! sen jälkeen voi vaihtaa vapaalle ja alkaa nauttimaan 3kk kesälomasta ja kaikista reissuista mitä se tuokaan tullessan <3 niin ja tietty Hennankaan tänne tuloon ei ole enää kauheasti aikaa! (ja toivottavasti tänne saapuu myös tuona kyseisenä päivänä makuunin irtokarkkeja, sekä salmiakkia... muuten tänne ei taida olla asiaa) Joulun suunnitelmat on vielä kesken, mutta todennäköisesti me sitä vietetään ainakin Perussa siitä, että ollanko me Cuzcossa vaiko Machu picchulla ei ole varmuutta.
Täällä musta on muuten tullut pieni tee narkkari. Illat ja yöt näissä asunnoissa on todella kylmiä ja en voisi enää kuvitellakkaan meneväni nukkumaan ilman iltateetä. Ennen oli vaan aamukahvi nyt on myös iltatee :D Viime viikolla sapui myös mun kauan odottamani postipaketti Suomesta, joka piti sisällään sanakirjan. Olin jo varma, että se on jäänyt jonnekkin omille teilleen ikuisesti, mutta kappas sieltä se sitten vihdoin saapui oltuaan matkalla n. 2,5kk. Mun olo oli ihan kun pikkulapsena jouluaattona, kun se postimies pimpotti kelloa ja ilmotti sinne luriin, että mulle olisi paketti. Tiesin ihan tarkkaan mitä se pitää sisällään, mutta se kun ei oo saanut 4kk postia niin tää tuntui suorastaan huikaisevan jännittävältä ja pahvit tuli revittyä melkoisen vikkelään. Nyt sanakirja on päässyt hyvinkin ahkeraan käyttöön ja toivon mukaan tää mun epsaniani alkaa tästä paranemaan pika vauhtia. Myöskin pieniä onnen hetkiä koettiin jälleen kerran Jumbossa, jossa juusto hyllyä ohittaessa bongasin Apetinan fetaa!! Siis ihka oikeaa fetaa! Siis fetaahan täältä ei saa ollenkaan. Siinä otin muutamat askeleet ripaskaa ja mun hymy tais näkyä sinne toiseen päähä kauppaa. Tosin hintalappua katsoessa mun rahapussi itki muutaman kyyneleen. Tuolla se nyt jääkaapissa odottaa jotain special hetkeä jollon se pääsee nautiskeltavaksi. Mä aina jääkaapilla käydessä melkein hypistelen sitä kun fiilistelen, että kuinka hyvälle se sitten maistuukaan, kun sitä pääsee syömään. Ai että! Pienet on ihmisen ilot :D
Mutta eiköhän tässä ollut tarinointia taas tältä erää. Viikonlopulle tiedossa hellettä ja huvipuistoa, sekä ehkä vähän jotain juhlan tynkää lauantaina. Hyvää viikonloppua kaikille! :)
ps. täällä on alkanut ruusut kukkimaan ja sellasia meidän kukkakauppa ruusuja näkyy kaduilla ja joka paikassa. Pitää yrittää ikuistaa niitä joku päivä myös tuonne kameraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti